Pari sanaa syksystä, jaloista ja siitä miten hurjasti Sotilaan hinkattu harja surettaa!

Vaikka kuinka kesäihminen olenkin niin muutamat viimepäivät ovat olleet aivan mahtavia. Olemme käyneet Sotilaan kanssa pitkillä kävelyillä ilman satulaa, ihmetelleet ratatöitä tekeviä kaivinkoneita ja tänään pääsin viikon ankeimman koulupäivän jälkeen pitkästä aikaa tupsulaan. Nyt väsyttää! Huomenna koulu loppuu onneksi jo ennen puoltapäivää ja perjantaina iltapäivä menee jälleen tupsujalkojen seurassa joten loppuviikkokin näyttää oikein valoisalta. Ja mikäli lämpimiä ja aurinkoisia iltoja riittää niin Sotilaankin kanssa tulee varmasti lähdettyä ulkoilemaan. Tänä syksynä haluan käyttää jokaisen aurinkoisen päivän, sateet ja talvi tulee niin kamalan äkkiä! Olemme Sotilaan kanssa molemmat sokerista emmekä viihdy sateessa, joten pian lenkkeilyt jäävät taas paljon vähemmälle.. Sitä ennen aurinkoisia kilometrejä on kerättävä talteen talvea varten ainakin 300! Ja jokaista täytyy osata arvostaa.

Harmittaa, satutin omia jalkojani hieman könytessäni eilen alas Sotilaan selästä. Omaan rajattoman ketterään tyyliini tottakai.. En yleensä ratsasta crocsit jalassa (varrelliset tennarit tuntuvat oikeasti parhaimmalta hevosenkin selässä), mutta ajattelin, että selviän vajaan viiden kilometrin kävelylenkistä vähän kehnommillakin kengillä. Selvisin toki, onhan Sotilas hevonen joka tuo ratsastajansa aina ehjänä kotiin. Matka selästä maahan ei ole pitkä, mutta siitä en enää selvinnytkään aivan ehjänä. Tiedä sitten mikä meni väärin, mutta nyt sattuu. Aamulla ei tuntunut juuri miltään, mutta koulupäivä korkokengissä ja iltapäivän jatkuva kävely taisivat ärsyttää vasenta nilkkaa sen verran, että pieni ärsyttävä särky häiritsee kestona. Sotilaan jalat sen sijaan ovat pysyneet uskomattoman kuivina. Ei tietoakaan jalkavaivaisesta eläkeläisestä. Koko hevonen on vähän turhan kuivakassa kunnossa minun makuuni (joskin nyt Sotilas näyttää aivan starttikuntoiselta ravihevoselta), mutta ilme on valoisampi kuin aikoihin ja sen liikkumista on ilo seurata. Saan kai olla tyytyväinen itseenikin?

Sotilas on hinkannut melkein kokonaan pois upean harjansa. Pitkästä ja tuuheasta harjasta on jäljellä ohut kerros pitkiä jouhia ja loput ovat muuttuneet hölmösti törröttäväksi siiliksi harjantyveen.. Puut ovat ilmeisesti olleet melkein yhtä tehokas harjankuluttaja kuin putkiaita. Myös häntä on saanut osansa rapsuttamisesta, joskin hieman hillitymmissä määrin. En ymmärrä mistä hinkkaaminen johtuu tällä kertaa, mutta kivennäisen jättäminen pois iltaruuista lopetti kutinan. Hiekkakivennäinen on aiemmin aiheuttanut vastaavan reaktion, mutta muroksi puristettua kivennäistä Sotilas on syönyt ongelmitta jo yli vuoden. Ei näköjään enää.. Pitänee lisätä myslin määrää (sen pitäisi sisältää kaiken tarvittavan) ja huolehtia että mokomalla nirsolla on himalajankivi aina saatavilla (tavallinen suolakivi kun  ei tietenkään kelpaa). Hinkattua harjaa ei pelasta enää mikään, mutta menkööt sitten ravurilookilla koko hevonen tämän syksyn - huomenna leikkelen sille pitkän jenkkisiilin. Näyttäkööt sitten starttarilta, haha!