Huhhuh, ompa taas ihan tolkuton väsy. Tän viikon tallijutut on kyl vieny voimat ihan kokonaan. Eikä aamusinka tuu nukkumisesta yhtään mitään, herään itekseni ennen kymmentä.. Mut ehkä tää univelka tästä viel joskus. Tosin sit tulee taas joku karu aamutalli vastaan ja siihen se sit jääki. Mut mitäpä sitä pienistä. Heppatyttö..

Eilen tuli kuvailuistaki pitkästä aikaa edes vähän jotain. Kuvasin kyl oikeestaan pelkästään ton sulosen arabitamman, mut parempi seki ku ei mitään. Tekis kyllä mieli kunnon rakenne- ja pääkuvausta sarjatyönä. Aiemmin täl viikol pääs kyllä kuvailemaa tuntsareita sillä meiningillä, mut keli ois voinu olla parempiki. Tosin ei kyllä paljoa häirinny, kunhan vaan pääs kuvaamaan! Vähän eilistä kuvasettiä. Ehkä ne aiemmatki kuvat on sen verran kateltavia et neki voi linkitellä.. Että täältäpä näin.

Eilen oli kyllä ihan tolkuttoman ihana päivä muutenki. Aurinko paisto ja oli lämmintä ja ah. Taas toivoa kesän tulosta! Ponit veti kunnolla lepiä pihalla ja porukalla tuntu olevan vähän kevättä rinnassa muutenki. Edes karsinoitten putsaamine ei ollu yhtään niin turhauttavaa ku yleensä, oli itelläki kunnolla energiaa. Aurinko on ihana juttu. Toivottavasti  sulais äkkiä vaa kaikki tyhmä lumi pois! Se on nähty jo.

Pikkumies oli toissapäivänä iha vallan villi! Ihan kissa, or not. Jäi kyllä kiva fiilis, harvemmin pelkkä heppasen hyppiminen lämmittää näin paljon. Eipä oo kauheemmin mun nähden koskaan esittäny minkäänlaista loikkimista. Vois päätellä et alkaa pikkuhiljaa tasapainoa olla sen verran, et olis edes teoreettiset mahollisuudet pysyä pystyssä ainaki yksinään. Ratsastajan kanssa onki eri juttu mut kyl seki siitä vielä, viimeistään joskus. Lauantaina nastat alle, viimeinki! Täällä vähän lisää pomppukuveja.

Ainii, ja muistimpas tänää taas raviradalla harvinaisen selvästi et mikä on se mun juttu. Toi kamera on kyllä ihan loistava. Ei niin mitään valittamista. Pitäis kuvailla vähän useemmin talvi-iltoinaki radalla. Meinaa olla vähän säädöt kateissa, mut tänään ei kyl edes se jaksanu masentaa. Eka ilta pitkiin aikoihin ku sormia ei palellu ainaka ihan kauheesti. Ja kyllä näitäki kuvia kattelee. Ah, jes, ihanaa.

Nämä päivät ovat meitä varten,
Meitä varten, mut keskeneräisiä.
Ei mittatilaustöinä tehtyjä
Ja kukaan ei tiedä, montako näitä on jäljellä

Nämä päivät ovat meitä varten,
Ei hukata ainoatakaan.
Ei tule toista tilaisuutta

Ota tai jätä: tarjous ei tuu toistumaan.

_
Nämä päivät ovat meitä varten,
Puoliksi totta ja puoliksi keksittyä.
Kaikkien unelmat ovat tärkeitä,
__Omia ja rinnan kytkettyjä, omia ja yhteisiä._