Jostain syystä kirjoittaminen on taas ihan kamalan vaikeaa.. Toisaalta ei ole yhtään vaikeaa keksiä syytä sille. Perjantaina heräsin ajoissa töihin ja ehdin nukkua muutaman tunnin ennen lauantain aikaista töihinlähtöä. Jonkin verran olen kesäteatteriesityksiä nähnyt, mutta en mitään vastaavaa kuin perjantain Calamari Union keskellä yötä palavine lavasteineen ja ilotulituksineen, huikeus! Oli ehdottomasti vaikean lauantaiaamun arvoista. Sunnuntaina sai onneksi nukkua rauhassa, mutta tänäaamuna piti päästä ajoissa ylös ja raahata unilelunakin loistavasti toimiva toinen täydellinen mies kiertelemään vaatekaupoille. Ja tottakai kaupungilla kävelemisen jälkeen oli mukavaa viettää iltapäivä töissä (etenkin runsas ilman jalustimia keventely ratsastustunnilla tuntui erityisen hyvältä..) Loistopäivä!

Lauantaina toisen täydellisen miehen pikkusiskot kävivät talutusratsastamassa Sotilaalla. Toveri käyttäytyi huolella edukseen eikä vatkuttanut yhtään mihinkään suuntaan, vaikka ötökät kiusasivat eikä kaikki tapahtunut niin nopsasti kuin kahdestaan puuhaillessa. Etenkin selkäännousun kanssa ollaan kehitytty henkisesti aika hurjasti. Urheasti se kantoi ratsastajansa ja yllätti minutkin ravaamalla ihan näppärässä tasapainossa ympäri pientä ja muutenkin hyvin vaisua kenttää. Reilu kuukausi sitten parikin askelta ravia niin pienessä tilassa oli ihan ylivoimaista. Ehkä se vielä siitä ketteröityy. Huomatakaa uusi ihana turpahihna!

Viikko pari sitten korvien kanssa oli taas vähän ongelmaa. Tottakai Sotilas sieti riimun ja suitset ja kaiken muunkin mikä osui laittaessa kipeisiin korviin, mutta ei se mieluista ollut. Jonkin aikaa kävin tallilla ihan vain rapsuttelemassa ja putsailemassa korvia ja yhtenä päivänä mietin miksi kiusata kilttiä ystävää jos asiat voi tehdä mukavamminkin. Sen jälkeen riimu ei ole ollut päässä muuten kuin kerran kuvaillessa. Kaulaan sidottu riimunnaru toimii moitteettomasti taluttimena ja käytävällä riimun voi laittaa kaulalle. En oikein jaksa innostua ilman varusteita -hössötyksestä, mutta jotain muutakin kivaa olisi hauska puuhailla. Sotilaskaan kun tuskin makupaloista kieltäytyy.

Olin töiden jälkeen vähän turhan edustava kuvattavaksi, mutta toinen täydellinen mies sai taas kivoja kuvia. Sotilaallakin laamakausi jatkuu, vaikka korvat ovatkin jo terveet. (Puolivapaana käytävällä korville sai kipeänäkin tehdä mitä tahansa, mutta riimusta sidottuna kaikki oli kauhean vastemielistä. Loppui riimusta kiinnittäminen niin loppui lopulta korvaongelmakin, taas.)