Lämminveriratsu!

Edellisen kerran Sotilaasta on otettu järkeviä ratsastuskuvia kauan sitten. Kotona treenikuvia ei ole otettu lainkaan ja syksylläkin kuvaaja oli mukana vain peltorallittelureissuilla. Oikeasti rakentavia työtunteja ei tälle talvelle ole kertynyt ainakaan liikaa, mutta se vähäinenkin oppi on tuntunut menneen perille. Valehtelisin myös jos väittäisin tietoisesti harrastaneeni vakavamielistä kouluratsastusta, mutta näköjään Sotilas on omineen hoitanut sen totisen homman ja keksinyt mikä toivottu yhteys sivuohjajuoksutuksella ja ratsastuksella on. Takaosa ei koskaan ole ollut Sotilaan ongelma, takavetoisempi hevonen ei voisi olla, joten sivuohjilla on ollut pääasiassa positiivisia vaikutuksia. Sotilas ei ole enää kiero vähän joka suuntaan, vaan liikkuu huomattavasti suorempana. Onhan se edelleen jäykkä kuin rautakanki etenkin ensimmäiset 20 minuuttia, mutta ehkä mieluummin suora ja jäykkä kuin väärään suuntaan vino ja jäykkä.. Toisaalta sitä on nykyään ylipäätään mahdollista taivutella! Aikaisemmin Sotilas vastasi kevyeenkin ohjastuntumaan putoamalla ulko-ohjalle ja vääntämällä turpansa sisäkenttää kohti, mutta nyt se on tasaisesti molemmilla ohjilla ja pää pysyy suunilleen suorassa. Kaikki perustoiminnot alkavat vähitellen olla käytettävissä!

Olen kipeillyt monta päivää ja Sotilas on liikkunut pelkästään liinassa. Eilen ratsastin itse alkulämmittelyjen verran ja varsinaisen liikuntaosuuden hoiti tällä kertaa Roosa. Edellisen kerran sama ratsukko oli koossa viime talvena ja kaksi yritystä päättyi kahteen hallitsemattomaan maastoutumiseen, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Kuten kuvista voi päätellä, oli yllätys melkoinen! Molemmat ovat treenanneet vuoden tahoillaan ja ilmeisesti tällä kohtaamisella palaset osuivat kohdalleen. Sotilas on saanut ihan valtavan määrän varmuutta "vieraiden" ratsastajien, ja ylipäätään ratsastajan, kanssa ja Roosa on päässyt keikkumaan tunnin jos toisenkin muiden lämminveristen selässä. Nyt molemmat osasivat tulkita toisiaan huomattavasti paremmin. Voi ylpeys!

Myös pienempi porsas on joutunut/päässyt harrastamaan liikuntaa. Edelleen se reippailee liinassa mielellään ja kuolaimet suussa tyytyy jopa pysymään kiltisti ympyrällä. Pari päivää sitten äiti uskaltautui juoksuttamaan omaansa itse. Libby on oikeastaan ihan hyväkin harjoittelukappale - se osaa hyvin kaikki perusjutut ja haastetaso nousee kierros kierrokselta ponin oma-aloitteisuuden hiipuessa, haha! Sotilas olisikin liian helppo, rehellinen ja kevyt pikku työmyyrä. Muistattehan, että täältä ja täältä löydätte enemmän kuvia ja välillä jopa aikaisemmin kuin blogista! Kuvasivuilta löytyvät myös vierailevat tähdet.

Libbyn kuvista kiitos pikkusysteri ja parista viimeisestä juoksutusräpsystä kiitos Vilpulle!

PS. Täällä on jo ihan kevät! Lumettomat alueet kasvavat päivä päivältä. Niiin siistiä!