Voi miten on vähissä motivaatio. Ja niin on kuulumisetkin. Jostain syystä arki tuntuu taas ihan yhtä tappavan tasaiselta kuin ennen kesälomaa, vaikka siihen ei ole pienintäkään syytä. Todellisuudessa seuraavan parin viikon aikana tapahtuu paljon isoja ja älyttömän hienoja juttuja.

Kaikki alkaa ylihuomenna, kun ratsastelen Sotilaan kanssa aamusella käymään eläinlääkärin luona (pikkukylän iloja - eläinlääkäriin on muutaman kilometrin matka ja pieneläinten hoitoon tarkoitettujen tilojen lisäksi samassa rakennuksessa on tila isompienkin eläinten perustarpeiden hoitoa varten). Hampaat raspataan ja haluan viedä toverin käymään tutun eläinlääkärin luona, ihan vain katseltavana. Toistaiseksi aika on kulunut yllättävän nopsasti sunnuntaita odotellessa ja olen onnistunut ottamaan pakkaamisenkin yllättävän rauhallisesti (jostain syystä en ole vielä edes aloittanut). Todennäköisesti löydän siis itseni sunnuntaina Ruotsista ennen kuin huomaankaan. Pääsen ensimmäistä kertaa lentokoneeseen ja viikko lisää lomaa kivassa porukassa kelpaa loistavasti!

Ruotsista on kivaa tulla kotiin, kun postissa odottaa uusi kamera. Puhumattakaan siitä, että Sotilaan muutto on sovittu samalle viikonlopulle! Pihalla on jo aitatolpat pystyssä ja maalattuna ja karsinoiden pohja on tarkoitus valaa loppuviikosta. Hauskaa nähdä, mitä kaikkea täällä on poissaollessani tapahtunut, kun tulen takaisin kotiin. Älyttömän siistiä, että kohta Sotilas on täällä! Melkein makuuhuoneen ikkunan alla. Vau.

Hehe tui, toinen täydellinen mies oli mukana Suur-Hollolassa ja sain äsken ihan viihdyttäviä kuvia! Kiitokset Tintulle kuvasta.

Lupasin teille jotakin järkevää, mutta eipähän siitä taaskaan mitään tullut. Hevosenomistaja-lehdessä oli hyvä artikkeli jännevammoista viikko sitten ja se herätti paljon ajatuksia, mutta sitä aihetta pitää pohdiskella vielä vähän lisää. Perjantain eläinlääkärireissulta mietittävää tulee varmasti vielä lisää, vaikka mitään negatiivista en odotakaan. Sen lisäksi törmäsin eräässä blogissa varteenotettavaan postausideaan - hyvät ja huonot puolesi hevosenomistajana. Siitä on varmasti helppo kirjoittaa sen jälkeen, kun Sotilas on kotiutunut.

Oikeastaan mielessä on kuitenkin ollut jotain vähän totisempaakin. Koulujen alun jälkeen Facebookissa on ollut vaikka kuinka ja paljon Harjuun opiskelemaan lähteneiden päivityksiä ja väkisinkin tulee miettineeksi. Olin ajatellut lähteä Harjuun jo paljon ennen yhteishakua ja tallipaikkaakin oli soiteltu ja suunnitelma tuntui ihan hyvältä. Sitten hevosta ei enää yht'äkkiä ollutkaan ja kaikki muutkin suunnitelmat menivät uusiksi. Toinen täydellinen mies (joka todellisuudessa on täydellisistä miehistä se ensimmäinen) tuli kuvioihin ja muualle lähteminen alkoi huvittaa vielä entistäkin vähemmän. Lähtö kesällä Halsualle töihin oli yksi parhaista päätöksistä mitä olen varmaan ikinä tehnyt. Tilaisuus tuli juuri oikeaan paikkaan ja sain siitä irti paljon enemmän kuin edes odotin. Se oli ehdottomasti elämäni opettavaisin kuukausi. Tulin takaisin, aloitin lukion ja sitten löytyi Sotilas. Olisiko kumpaakaan täydellistä miestä jos olisin vain pakannut Pennun autoon ja lähtenyt Harjuun niin kuin alkuperäinen suunnitelma olisi mennyt?