Eläinaktivisti juoksi yleisöstä ratsastuskentälle Rotterdamin EM-kilpailujen estefinaalissa. Hevosurheilijat raivostuivat. Tempaus oli toki hengenvaarallinen ja häiritsi isäntämaan edustajan suoritusta, mutta kaikkein kipeimmin meihin hevosihmisiin taisi osua suora kritiikki hevosurheilua kohtaan.

Kuinka joku kehtaa rinnastaa kilpahevosen orjaan?

"Hulluja ovat." - "Kaiken maailman hörhöjä liikkeellä." - "Eivätkö ne ymmärrä."

Eivät. Ne eivät oikeasti ymmärrä. Miksi?

Kun on kasvanut ja elänyt tiiviisti hevosurheilukuplan sisäpuolella, on vaikeaa kuvitella miltä kaikki näyttää ulospäin. Täällä sisällä on tietoa, kokemuksia ja vertaismielipiteitä saatavilla jatkuvasti, enenevissä määrin. Jos jokin askarruttaa, on käytettävissä paljon kohtuullisen luotettavia lähteitä, joista tietoa voi etsiä. Vuodet hevosten parissa ovat tuoneet myös kokemusta, joka mahdollistaa esimerkiksi uuden tutkimustiedon ymmärtämisen. Meillä on siis runsaasti mahdollisuuksia oppia ja ymmärtää mitä ja miksi hevosten kanssa tehdään.

Se kuitenkin koskee vain omaa sisäpiiriämme - nuo tuolla ulkona eivät ole saman informaation äärellä.

Kuplan ulkopuolella päällimmäisenä kokemuksena hevosurheilusta ei ole se pakahduttavan onnellinen tunne, jonka me sisäpiiriläiset tästä saamme. Siellä ollaan pitkälti TV:n ja uutisten varassa. Luetuimpien juttujen kärjessä ovat veriset kyljet, kesken kilpailusuorituksen kuolleet hevoset, lapsiin sekaantuneet merkkihenkilöt, dopingrikkomukset, eläinsuojelurikokset... Ne herättävät valtavan määrän kysymyksiä. Googletus ei tuota tyydyttävää tulosta. Vastauksia täytyy etsiä netin keskustelupalstoilta.

Esimerkiksi: Meillä on tieto ja tutkimuksia, että synnynnäinen sydänvika on usein mahdoton todeta etukäteen ja se saattaa johtaa äkkikuolemaan rasituksessa. Surullista, mutta näitä sattuu. Heillä ei ole aiheesta aavistustakaan - he näkevät vain vauhdikkaan suorituksen ja yllättäen menehtyvän hevosen. Asia näytetään painavan sisäpiirissä villaisella. Miksiköhän ulkopuolisen huoli herää?

Hevosihmiset valitettavasti harvoin edustavat kiivaan keskustelun parhaiten argumentoivaa kärkeä.

Kun joku kyseenalaistaa toimintaamme millään tapaa, on vastaanotto yleensä erittäin aggressiivinen, halveksuva ja vähättelevä. Ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä voidaan kuitenkin oikaista vain jakamalla tietoa - kärsivällisesti, hyvässä hengessä. Oikeaa, luotettavaa tietoa, joka perustuu vakavasti otettaviin tutkimuksiin ja asiantuntijalausuntoihin. "Minun kokemukseni mukaan" ja muut hevosihmisten tietotoimiston ykköslähteet eivät anna meistä hyvää kuvaa. Vaikka tieto saattaisikin olla kohdallaan.

"Miten niitä hevosia sitten pitäisi pitää? Ei niitä voi vapauteenkaan päästää."

En ole vielä törmännyt aktivistiin tai järjestöön, joka vakavissaan ajaisi asianaan harraste- tai tuotantoeläinten vapauttamista urbaaniin luontoon. Viimeistään nyt on aika lopettaa typerä saivartelu sillä, ettei kilpahevonen pärjäisi vapaudessa. Kukaan ei oleta tai odota sellaista. On myös hyvä ymmärtää, että vaikka kyseessä on saaliseläin, joka on nykyisessä asuinympäristössään riippuvainen ihmisistä, ei se kaikkien mielestä anna ihmiselle oikeutta käyttää hevosta mihin ja miten hyvänsä.

Kilpahevosteollisuuden ja luonnossa elävien villihevoslaumojen väliin mahtuu aika monta tapaa pitää hevosta. Mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun ja vapaaseen liikkumiseen, sosiaalisuuteen ja muiden lajityypillisten toimintojen toteuttamiseen olisi monen aktivistinkin mielestä mainio alku. Suomessa nämä monessa tallissa toteutuvatkin, mutta elämää on Suomen ulkopuolellakin.

Kyse ei ole vain hevosurheilusta, vaan eläinten oikeuksista ylipäätään.

Ne herättävät suuria tunteita, kuten kaikki yhteiskunnalliset ongelmat. Eläinten oikeuksissa ja eläinsuojelussa on aivan kiistattomia parannuskohteita, aihe tulee pysymään pinnalla vielä pitkään ja hevosurheilu saa väistämättä osansa. Katse kääntyy tänne, vaikka me kuinka kovaa huutaisimme, että olette tyhmiä hihhuleita ettekä ymmärrä mistään mitään.

Ja kun keskustelua syntyy, olisi siihen pakko osallistua fiksusti ja rakentavasti. Tällä hetkellä hevosihmiset tekevät keskustelupalstoilla kaikkensa, jotta koko porukkaan lyötäisiin sivistymättömän roskasakin leima. Jos haluatte hevosurheilla vielä tulevaisuudessakin, lopettakaa heti. Heti.

"Mutta kun hevoset nauttivat siitä, haluavat kilpailla ja se on niille luonnollista."

Oli kyse mistä hyvänsä lajista, se ei ole totuus. Jotta hevosten käyttöä kilpaurheilussa voi yrittää oikeuttaa, on pakko myöntää, ettei toiminta lähde hevosesta itsestään. Hevoskilpailut ovat vain ja ainoastaan ihmisistä lähtöisin ja ihmistä varten. Kyse on elämysurheilusta, ihmisten viihdyttämisestä. Suuret ja vaikuttavat eläimet herättävät ihmisissä sellaisia tunteita, joita muut huvitukset eivät tarjoa.

Osa hevosista innostuu tehtävien suorittamisesta ja ihmisen antamista haasteista ja urheilee mukana mielellään, muttei se ole mikään absoluuttinen totuus. Kääntöpuolella todella moni hevonen ei innostu eikä nauti osastaan urheiluhevosena - ne suorittavat vasten tahtoaan. Siihen ei tarvita fyysistä pakottamista. Se on valitettavasti totta, vaikkei hevosihminen myönnäkään mitään.

Henri Ruoste: "Rossetti oli puhtaasti peloissaan." (Hevosurheilu 24.8.2019)

Noin. Nyt se on sanottu ääneen. EM-tason kilpahevonen ei nauttinut olostaan radalla. Henri Ruosteen ja Rossetin jälkeen koko maailma näki televisioissaan, kun vielä suuremman maailmantähden hevonen koki olonsa huomattavan epämukavaksi kilpailutilanteessa. Kaikesta koulutuksesta ja maailman parhaasta hoidosta huolimatta ne olivat radalla eläimiä. Kaikkine saaliseläimen tuntemuksineen.

On valtava tabu sanoa, ettei hevoseni pitänyt tästä. Että se oli peloissaan eikä voinut tilanteessa hyvin. Meillä on niin kova tarve todistaa ulkomaailmalle, että hevosurheilu on eettistä ja mukavaa myös hevoselle, ettemme pysty avaamaan keskustelua siitä mitä hevoset oikeasti kokevat kilpailutilanteessa. Vaikka sille olisi suuri tarve. Keskustelu tosin saattaisi johtaa tieteellisiin tutkimuksiin ja tutkimukset ei-toivottuihin tuloksiin.

Meillä ei ole syytä yllättyä ja olla loukkaantuneita, etteivät kaikki näe ja koe hevosurheilua samalla tavalla kuin me.

Me itse teemme siitä vaikeaa ja joskus mahdotontakin. Voitaisiinko yrittää? Vaikka muistamalla ne käytöstavat seuraavan kerran kun joku "käsittämättömän vajaa kettutyttö" kyselee tyhmiä netissä. Koska minä ainakin hevosurheilisin mielelläni myös tulevaisuudessa.