Veljekset Wahlsténin tuliaiset saapuivat postissa vasta jälkikäteen. Meillä tosiaan on jo kaikkea, kaksin tai kolmin kappalein, joten tarpeellisen sijaan toteutin monta vuotta vaivanneen turhakehaaveen. En ole oikeastaan koskaan harkinnut vakavissani ajavani tai ratsastavani ravihevosella kilpaa, mutta kotona viihdyn hyvin sekä kärryillä että montésatulassa. Raviurheilu ei varusteiden osalta häviä ratsastukselle lainkaan, ehkä jopa päinvastoin. Etenkin kotona harrastellessa sopivat ja mukavat varusteet ovat suuri osa nautintoa. Minun must have -listalleni ovat jo hyvän aikaa kuuluneet Wahlsténin puuvillaiset montéohjat.

POSTAUS TOTEUTETTU YHTEISTYÖSSÄ VELJEKSET WAHLSTÉNIN KANSSA!

Ohjien lisäksi mukaan tarttui Horse Comfortin ihana canvas-lompakko ja pussi TRM:n granuloitua valkosipulia. Lompakko on osoittautunut käytössä yllättävän tilavaksi - hillitystä koostaan huolimatta sinne mahtuvat niin puhelin kuin kotiavaimetkin. Hevosihmiselle herkkä likaantuminen ja vaikea puhdistaminen on tottakai miinus, mutta onhan tuo nyt ihan älyttömän sievä! (Ja hintaakin on vain 20€.) Tämä valkosipuli oli meille jo tuttu tuote. Sotilas jättää tavallisen valkosipulijauheen syömättä, mutta jostain syystä karkeampi rouhe maistuu hyvin. Edullistakin, 11,90€ /1kg. Ehdottomasti ykkösjuttu meille! Ohjilla on hintaa 68€.

Monté on suomalaisille vielä aika uusi juttu; ensimmäinen montélähtö ajettiin vuonna 1979 ja laji on kehittynyt hitaasti. Muun maailman varusteet ja käytännöt rantautuvat tänne vähitellen. Perinteisesti (jos perinteestä voidaan vielä puhua) suomalaiset ratsastavat monilenkkiohjilla, mutta montén alkuperämaassa Ranskassa käytössä on vain suoria puuvillaohjia. Monilenkkiohjia on jonkin verran käytössä myös USA:ssa ja Australiassa, mutta esimerkiksi monet Keski-Euroopan montémaat (Belgia, Hollanti, Saksa jne.) seuraavat Ranskan esimerkkiä.

VASEMMALLA WAHLSTÉNIN NAHKAISET MONILENKKIOHJAT, OIKEALLA SUORAT PUUVILLAOHJAT.

Miksi suora ohja kuuluu niin olennaisesti "oikeaan" montékulttuuriin? Miksei se kuitenkaan ole Suomessa laajemmin käytössä? Miksi puuvilla eikä nahka? En ole millään mittarilla riittävän kokenut vastatakseni, kyse on niin paljon muustakin kuin varusteiden fiilistelystä metsäteillä. Ja jos montéa haluaa tosissaan ratsastaa, täytyy oppinsa hakea ulkomailta. Haluan avata ohja-asiaa hieman enemmän, joten esitin kysymykseni ihmiselle, jolle laji ja eurooppalainen montékulttuuri on arkipäivää. Yksi harvoista maailmalla kilpailevista suomalaisista montératsastajista on Satu Liitiäinen. Hän työskentelee ja ratsastaa ruotsalaisen Sofia Aronssonin tallilla Ranskassa. Suurensuuri kiitos vastauksista!

Minä hankin ohjani pääasiassa maastoilukäyttöön. Nahkaohja on liukas ja epämukava märkänä tai hikisissä käsissä. Tavalliset kangas- ja kumiohjat taas hiertävät paljaita käsitä. Puuvilla on ollut tähän mennessä ehdottomasti mukavin materiaali. Samoista syistä myös montéssa käytetyt ohjat ovat puuvillaa, eivätkä esimerkiksi nahkaa. "Puuvillan olomuoto ja kiinnipideltävyys ei muutu, säästä riippumatta. Hikisistä puuvillaohjista saa otteen."

Suomessa juoksevat hevoset ovat tyypiltään pääasiassa amerikkalaisia. Kevyitä, ketteriä ja hyvin nuoresta asti helpporavisia "luonnonjuoksijoita". Ranskalainen on usein fyysisesti suurempi ja raskaampi, vahva ja kestävä pitkän matkan juoksija. Tottakai myös ratsastettavuudessa on eroja: "Suomessa juoksevat jenkit ovat helppoja ratsastettavia verrattuna ranskalaiseen hevoseen. Vanhan tyypin ranskalaishevonen on ratsastettava versio." Helpon hevosen kanssa on tottakai helpompi treenata ja kilpailla, ratsastajan ja varusteiden merkitys on pienempi. Apua tarvitseva hevonen vaatii enemmän hienosäätöä ja tarkkuutta.

VASEMMALLA RANSKALAINEN RATSUKKO (MOLEMMAT OHJAT KIINNI KUOLAIMESSA),
OIKEALLA SUOMALAINEN (TOINEN OHJA KIINNI KUOLAIMESSA, TOINEN MUSTALAISRIIMUSSA)

Tavallisia ohjia on yleensä kahdet. Molemmat voidaan kiinnittää samaan kuolainrenkaaseen tai toinen ohja voidaan kiinnittää esimerkiksi ns. mustalaisriimuun,jolloin osa paineesta siirtyy turvalle. (Kuvat yllä, klikkaa suuremmiksi.) Kahdet ohjat ovat todennäköisesti jäänne kangista, mutta hyvänä ja toimivana jääneet käyttöön; "Kahdet ohjat siksi, että niistä saa tukevamman otteen. Itse koen asian niin, että kolmella ohjia pitelevällä sormella on enemmän voimaa kuin kahdella. Enemmän käden lihaksia töissä."

Mitään yksittäistä syytä tavallisten ohjien paremmuuteen ei ole, mutta itse ratsastukselle ohjavalinnalla on paljon merkitystä;

" Ratsastajan käsi paranee, lenkkiohjaa pitelevä käsi on paljon tunnottomampi kuin normaalia ohjaa pitävä käsi. Normaaleilla ohjilla ratsastaessa pienillä käden liikkeillä saadaan muutoksia hevoseen.

Tuplaohjilla ratsastaessa tyyli pysyy siistimpänä, sillä tekniikka on niin tärkeä niitä käytettäessä. Esimerkiksi lenkkiohjilla ratsastaessa jarrutustilanteessa ratsastaja nousee helposti ylöspäin satulasta selkä koukistuneena. Tämä ei näytä yleisön silmään hyvältä. "

Miksi kaikki suomalaiset eivät sitten ole jo siirtyneet käyttämään tavallisia ohjia? Suomessa siistiä ajotapaa ja ratsastusta on etenkin viime vuosina korostettu paljon ja ylilyöntejä pyritty karsimaan/ennaltaehkäisemään mahdollisimman tehokkaasti. Naisvaltaisesta montésta ei valitettavasti ole tällä saralla juuri löytynyt kehuttavaa. Valitettavasti kyse on pääasiassa taidosta; "Taidon puute pitelee suomalaisia ratsastajia. Tuplaohjien käyttö vaati paljon paljon harjoittelua alkuun. Kun tekniikka tulee tutuksi niin monikaan ei vaihda takaisin lenkkiohjiin." Harva ratsastaja ylipäätään päätyy sellaseen seuraan, jossa monilenkkiohjat vaihtuisivat tavallisiin.

Monté on jossain määrin samanlaista ratsastusurheilua kuin muutkin lajit. Harrastaminen ei vaadi poikkeuksellista lahjakkuutta tai kovin tarkkoja varustevalintoja, kotikylän kisoihin riittävät sopivat ja ehjät perusvarusteet. Simppeli perusratsastus ei kuitenkaan enää riitä harrastehevosen vaihtuessa oikeaan kilpahevoseen ja harrastekaverien vaihtuessa ammattilaisiin. Kun kyse on lajista, jossa parhaimmillaan (tai pahimmillaan) 16 hevosta juoksevat tiiviissä porukassa jopa 60 km/h, vaaditaan ratsastajalta keskivertoa paljon parempaa reaktio- ja huomiokykyä. Mikäli samaan aikaan täytyy oikeasti ratsastaa haastavaa hevosta, vaaditaan tilannetajun lisäksi myös hyvää ratsastustaitoa. Saattaa näyttää helpolta, mutta todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi. Joskus jopa pelottava.

" On löydettävä oikea asento ja kohta vasemmalle kädelle, oikea asento ja kohta oikealle kädelle. Toisessa kädessä pidät piiskaa jolla suoristat hevosta. Kurviin ehkä joudut vaihtamaan piiskan toiselle puolelle, sillä hevonen painaa eri suuntiin suoralla ja kaarteessa. On löydettävä oikea kohta kropalle; jos hevonen on vino, on sitä autettava siirtämällä omaa painoaan jommalle kummalle puolelle. Lenkkiohjissa ei ole varaa näihin muutamien millien mittaisiin säätöihin. "

KÄYTTÖKUVIA OHJISTA (JA WAHLSTENIN IHANASTA COOLERISTA) SAATTE LISÄÄ MYÖHEMMIN. PITKÄSTÄ AIKAA SAIN MOLEMMAT SOTILAAT SAMAAN KUVAAN <3