Haha, yhteenkuuluvuudentunne on aina vahva kun tapaamme Sotilaan kanssa muita tielläliikkujia. Kotitiemme varrella tosiaan asuu lähinnä pelkkiä mummoja ja loput talot on kaupunkilaisten kakkosasuntoja tai jotain muita sellasia. Arkena käymme paljon ihan vain taluttelulenkeillä ja onnistumme melkein joka kerta herättämään huomiota vaikka Sotilas käyttäytyy narussa paremmin kuin monen koira. Nyt se tosin on oppinut kerjäämään..

Viikonlopulta ei juurikaan kuvia ole, mutta lauantaina (ties missä mielenhäiriössä) lähdimme vielä iltasella kokeilemaan jotain ihan uutta. Näköjään Sotilaalla voi myös hiihtoratsastaa. Mitään erityisiä hiihtoratsastusvarusteita meillä ei tähän hätään ollut, joten kiinnitin liinan molemmista päistään vastinhihnoihin ja ripustin Roosan perään. Hyvin onnistui yksinkertaisellakin virityksellä ja hiihtäjämmekin pysyi hienosti pystyssä! Toinen täydellinen mies sai meistä jopa kivaa (ja aika taiteellista) todistusaineistoa, vaikka puuhailimme katulamppujen valossa, joten aika onnistunut reissu!