Tänään oli se innolla odotettu aurinkopäivä! Eilen säätiedotuksia seuratessa meinas melkein jo epätoivo iskeä eikä aamullakaan näyttäny kovin lupaavalta, mutta tuli se sieltä sittenkin. Päivä oli pakko aloittaa rakennekuvasetillä, aiemmat kun otettiin pilvisellä kelillä (mitä väliä, ei mitään, mutta silti). Viriteltiin oikein ratsuvarusteetkin päälle. Itse en erityisemmin tykkää turpahihnoista tai muista ylimääräosista peruskäytössä, koska etenkään talvella ei ole kivaa räpeltää viluisilla sormilla yhdenkään ylimääräisen soljen kanssa. Ja mitäpä hevosta erityisemmin pukemaan jos se pärjää hyvin ilmankin. Tänään kuitenkin piti ihan vaan näön vuoksi.

Hei muuten, kuunnelkaahan! Kerrankin Spotifyn mainoksista oli oikeasti iloa. Helmi.
(Ja tästä tulee väkisin mieleen, että toinenkin täydellinen mies tulee huomenna kotiin! On se ihan tarpeeksi kauan jo ollutkin poissa maisemista. Tuitui.)

Kaverilla oli taas erittäin rakentavia mielipiteitä rakennekuvauksesta. Tosin huimia edistysaskelia se on ottanut siinäkin lajissa - tullessaan se ei seissyt sekunttiakaan häseltämättä. Nykyään seisoskelu ja jalkojen asettelu ja muu asiaan kuuluva sujuu ihan mallikkaasti. Ainakin aina joskus. Harjoittelua on syytä jatkaa vielä lähiaikoina, koska keväällä olisi tarpeen olla temput tuoreena mielessä. Sotilas epäilemättä innostuu, kun kiikutan sen muiden söpöjen ja pörröisten ratsujen sekaan leikkimään näyttelyhevosta.

Hehe, kyllähän se vähän ratsulta näyttää. Tosin vielä enemmän ratsulta se näytti käytävällä seistessään. Lumihangessa kun ei sävy-sävyyn satulahuovan kanssa olevat söpön vaaleansiniset pintelit pääse oikein oikeuksiinsa. Kahdeksikolla oli tyhmä paikoitellen upottava pohja (ja päällä paljon eilen satanutta lunta..), joten reippaampaa liikuntaa ei päästy harrastelemaan. Onneksi hangessa kahlaaminen meni Sotilaallekin ilmeisesti ihan urheilusta. Tuota lunta kun on pellolla ihan jonkin verran.. Meidän puolestamme saisi kevät jo tulla, lumi alkaa olla nähty (ja vähän vielä kun lihotaan, niin jäädään molemmat massuistamme nolosti kiinni hankeen).

Huomisista kuvailuista ei voi olla vielä ihan varma, mutta väittäisin, että Sotilas alkaa olla tämän talven osalta aika kattavasti kuvattu. Lumikuviakin on ihan riittävästi, vaikkei tätä nyt vielä kauaakaan ole ollut. Seuraavaksi voidaan sitten ottaa kuvia kivasta kapisen näköisestä heppasesta, jonka karvaa on joka paikassa ja vielä vähän muuallakin. Uskoisin kyllä vielä kiittäväni itseäni klippauksesta, edes vähän vähemmän karvaa irrotettavana. Mutta pointtihan oli se, että näistä muutaman päivän kuvista ansaitsee rajattomat kiitokset Mirella Ruotsalainen. Sillä onhan se mukavaa olla valokuvaajan kaveri, vai miten se olikaan..