Lauantaina perhe kasvoi yhdellä pienellä karvaisella kaverilla. Olen haaveillut kissasta siitä asti kun muutin omilleni pari vuotta sitten, ja nyt vihdoin sain sellaisen! Halusin ehdottomasti aikuisen, peruskesyn ja muutenkin "valmiin" kissan. Kodittoman kissan valitseminen oli itsestäänselvää. 9-vuotias Ismo löytyi Lappeenrannan eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Olen sille neljäs tai viides omistaja, välissä se on viettänyt aikaa kissatalolla ja sijaiskodeissa. Tätä melkein seitsenkiloista sängynlämmitintä ei reissaaminen ole suuremmin vahingoittanut - se matkusti hyvin ja asettui taloksi parissa tunnissa.

Reilun parin vuorokauden yhdessäolon jälkeen voisi varovasti sanoa, että löysin itselleni juuri sellaisen lemmikin kuin halusinkin! Kovaäänistä kerjäämistä ja ehkä vähän hölmöä nimeä lukuunottamatta rohkea ja älyttömän rento Ismo on toistaiseksi ollut täydellinen. Katselee mielellään Netflixiä ihan kylki kyljessä, juoksee ovelle vieraita vastaan ja on ylipäätään aina paikalla. Unikaverina röyhkeä ja vie ihan tolkuttomasti tilaa, mutta se on ehkä annettavissa anteeksi. Sunnuntaiaamun äänekäs herätys kello seitsemältä sen sijaan menee jo vähän rajoille, heh! Aamupalatarjoilu oli ilmeisesti myöhässä.

Rescue-eläinten kanssa sitä yleensä saa mitä sattuu tulemaan. Voi yrittää valita mahdollisimman sopivan ja mieluisan, mutta loppujen lopuksi sen huomaa vasta jälkikäteen millainen kaveri tuli kannettua kotiin. Etenkin vanhemmilla kodittomilla on oma kirjava ja usein kurjakin historiansa. Mikään eläin tuskin pitää jatkuvasti vaihtuvista maisemista ja ihmisistä, mutta eivät kaikki traumatisoidukaan. Sotilasta avoimempaa hevosta ei voisi toivoa - sitä ei reissaaminen ja vaihtelu haittaa yhtään. Ismo vaikuttaa samanlaiselta tyypiltä. Kunhan ruokaa ja huomiota riittää niin kaikki on hyvin. Tähän mennessä se on tykännyt kaikista ja kaikesta.

Tiedossa on siis Sotilaan kuulumisien lisäksi myös paljon kissakuvia.. Sotilaalla on kaikki hyvin. Se rokotettiin ja raspattiin viime viikolla ja kaikki oli onneksi kunnossa!