Mitä meille kuuluu? Tekisi mieli vastata, että huonoa. Suorastaan surkeaa.. En edes halua katsoa kalenterista milloin viimeksi olen ratsastanut Sotilaalla. Päivää en muista, mutta tiedän, että siitä on kauan ja ettei parin kilometrin kävelylenkki ilman satulaa mennyt kovin kaksisesti. Sitä edellisestä kerrasta sitten onkin aikaa ihan tolkuttomasti.. Niin, olen ollut kovin laiska. Toisaalta olen ollut myös kovin kipeä ja kiireinen. Lukiokuukaudet hupenevat kovaa vauhtia enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Vielä on ihan kammottava määrä tekemistä ennen loppua, ja aika senkun vähenee. Niimpä stressaantunut lukiolainen vetäytyy sänkyyn kirjan kanssa, keittää teetä ja syö aivan liikaa kaikkea makeaa. Anna anteeksi Sotilas, lupaan hyvittää aivan kaiken mahdollisimman pian!

Syksy on hirveintä aikaa omistaa hevonen. Toisaalta ihanintakin. Tänäkin syksynä kuratarhat ja mahtavat aurinkoiset ruskapäivät ovat onneksi vuorotelleet. Sotilaan kanssa lenkkeily on silti jäänyt yhtä vähälle kuin viime syksynäkin. Pimenevät illat ja viimeviikkoina liiankin kylmäksi mennyt ilma ovat vieneet viimeisetkin voimat ja motivaation. Ylläolevasta kuvasta päätellen vuodessa on kuitenkin tapahtunut jotain. Ehkä jopa pysyvää kehitystä? Ensimmäinen kuva on otettu Kouvolan mätsäreissä 19.10.2012 ja jälkimmäinen viime sunnuntaina 13.10.2013. Kouvolassa Sotilas näytti ravihevoselta, massulinjakin oli näköjään kivasti kohdallaan. Talvikarvan kasvaessa nykyinen ponilook senkun vahvistuu vain. Maha roikkuu, joskaan ei Sotilas yhtään liian lihava ole, mutta massaa on ehkä oikeissakin paikoissa. Ainakin vuoden takaisessa kuvassa on melkoinen kaitakaulakirahvi.. Kiitos Builder Mix nykykunnosta, haha!

Todellisuudessa meille kuuluu ihan hyvää. Koulujutut vähenevät yksi kerrallaan, velvollisuudet on helppo unohtaa tupsulassa töitä tehdessä, Sotilas on ollut hyvällä ja tuulella ja se on ystävystynyt hyvin Libbyn kanssa. Odotan kauhulla ensimmäisiä lumia ja hokkikenkien vaihtamista. (Sotilaalla on ollut reilut pari kuukautta samat kengät alla. Kultakengät ovat vielä mukavasti eikä kavio ole kasvanut juuri lainkaan.. Oivoi.) Ensi viikolla on sentään syysloma!

Terveisin ravihevonen, haha. c. Anniina Suojanen