Voi luoja! Miten tätä fiilistä olikaa ikävä! Onnistuminen on aina ihan kivaa. Pikkumiehen jalan haava näyttää törkeen hyvältä verrattuna siihen, miltä se näytti viel viikko sitte. Ja oli älyttömän ihanaa olla taas oikeen hevosen selässä. Käveltiin vaan reilut viis kilsaa, mut silti. Ihan kohtalaisen lämminhenkinen pikkuheppa. Ton selässä ei kyllä edes omaa lettiää voi pyyhkästä pois silmiltä, hippasen räjähdysarka. Mut mitä sitä pienistä, kyllä seki siitä. Eikä lönkytä ihan mitään säästökävelyä, ton pitusilla jaloilla maisema vaihtuu kävellenki ihan asiallisella vauhilla. Hurrr.

Ainii. Oikeen kokosen hevosen määritelmä on harvinaisen selvä. Heppa on oikeen kokonen ku sen selkään ei pääse edes yleissatulan kanssa ilman, että joku heittää sinne. Tommonen itteä 10 senttiä korkeempi on ihan okei.

Usko vaan, että huominen tuo hyvän tullessaan
Usko vaan, että huominen vie pelon mennessään
että pysyt järjissäs

Nam, persikoita ja kermavaahtoa. Hyvän päivän kunniaks.