Palelen älyttömän helposti enkä ole ollenkaan talvi-ihmisiä. Lämmin sänky, kuuma tee ja hyvä kirja sopivat ajanvietteeksi mielestäni paljon ties mitä talviurheilulajeja paremmin. Aikaisempina talvina ulkona puuhaileminen on ollut ihan rajattoman vastemielistä heti kun pakkanen on noussut yli viiden asteen, mutta jostain syystä eilisaamun hieman vajaa -20 astetta tuntui muuhun keliin nähden ihan merkityksettömältä. Aurinkoa on ollut ikävä! Ei se jaksanut valaista kuin puiden latvat, mutta viimeaikoihin nähden sekin on jo valtavan paljon. Parempaa kuvaussäätä ei ikuisuuksiin ole ollut!

Niin.. Ei tuota kaikkea massaa voi millään kuitata pelkällä talvikarvalla, mutta Sotilaan jalat eivät voisi olla paremmassa kunnossa, joten olen päättänyt olla ottamatta stressiä hieman alas valahtaneesta massulinjasta. Kyllä se siitä taas nousee. Ratsuilussa ollaan edetty nyt viime aikoina niin nopsasti, että joululoma taidetaan puuhailla ihan vain rennosti kaikkea mukavaa. Ennen eilistä en muistanutkaan, miten lämmin hevosen paljas selkä on kovalla pakkasella, joten ainakin kahlailua ilman satulaa on ehdottomasti tiedossa. Valtava kiitos taas siitä, että on hevonen, jonka kanssa voi tehdä mitä tahansa. (Ja Roosalle kiitos näistä kaikista ihanista kuvista! Aarre on ystävä, joka jaksaa seistä kameran kanssa missä hyvänsä säässä.)

Viimeaikoina olen onneksi ehtinyt käymään raveissa jopa useammin kuin kerran kuukaudessa. On melkein itsestäänselvyys, että jokainen suomalainen raviurheilua paikan päälle seuraamaan saapunut ihminen istuu katsomossa hiljaa ja mahdollisimman kaukana muista katsojista. Talven iltaraveissa koko katsomo on hiiren hiljaa ja kaikki kymmenen ihmistä välttävät kaikkia sosiaalisia kontakteja, hienoa. Siispä 75-ravit ja ravintolakatsomo olivat piristävää vaihtelua. Mitkä tahansa pikkuravitkin tuntuvat suurkilpailulta kun edessä on kanakori, vieressä ystävä ja kaikki ympärillä elävät mukana jokaisen lähdön. Kaiken muun hyvän lisäksi joulun oli ilmeisesti määrätty alkavan onnellisesti, sillä hurjan kolarin seurauksena radalle makaamaan jäänyt hevonen nousi kaikkien yllätykseksi ehjänä ylös ja käveli tukevasti omin jaloin takaisin tallialueelle. Onneksi kaikki tuurit ovat joskus mukana.