Piiitkästä aikaa iihan rauhallisella iltalenkillä maailman parhaan pikkuruunan kanssa! Viimeksi taisimme käydä pitkällä kävelyllä ilman satulaa ja kaverin kanssa joskus alkukesästä. Keväällä harrastimme sitä melkein joka päivä ja tapa pitää herätellä henkiin taas uudelleen! Montesatulan jälkeen paljaassa selässä tuntui ihan hurjan tukevalta, Sotilas oli hyvällä tuulella eikä säässä, seurasta puhumattakaan, ollut valittamista. Kilometritolkulla laatuaikaa perjantai-illalle!

Oikeastaan pitäisi varmaan olla nukkumassa.. Yo-kirjoituksiin on onneksi vielä pari viikkoa armonaikaa, joten tätä viikonloppua ei tarvitse käyttää koulukirjojen kanssa. (Tai pitäisi kyllä, muttei ole aivan pakko..) Lyhyen englannin kuuntelu on onneksi tehty jo ja huitaisten tehdystä prelistä tuli helppo C, joten englannista valkolakki tuskin jää kiinni. Terveystiedosta on C jo viime keväältä, mutta nyt pitäisi pistää hieman paremmaksi. Näinköhän onnistuu..

Haha, hassun paljon huomiota ovat saaneet tekstieni paikoitellen aivan sekopäisetkin otsikoinnit. Mistä keksin ne kaikki? Ihan niin huisi minunkaan mielikuvitukseni ei ole että olisin keksinyt nämä kaikki uniikit pätkät itse. Olen oikeastaan aina selaillut mielenkiintoisia lyriikoita ja poiminut mielivaltaisesti talteen kivalta kuulostavia pätkiä. Jossain vaiheessa kokoelmani oli melkein 20 word-sivun kokoinen. (Joskin se katosi mystisesti vaihtaessani tietokonetta joskus viime keväänä..) Nykyään kokoan löydökseni bloggerin luonnoksiin ja yleensä valitsen sieltä tilanteeseen sopivan otsikon. Nerokasta, eikö! Mitään yksittäisiä lemppareita en osaa sanoa - mikä tahansa mielenkiintoinen pätkä kelpaa, esittäjään katsomatta. En oikein koskaan ole osannut arvostaa suomalaisia sanoituksia, mutta pakko myöntää, että aina välillä löytyy ihan mahtavia helmiä. Kestosuosikkeina YUP (Jarkko Martikainen) ja Pyhimys!

Oikeastaan en haluaisi kertoa mitään omia ideoitani, mukaanlukien ylläolevaa. Persoonallinen otsikointi on ollut bloggaamisen yksi ehdottomasti suurimmista iloista, meillä on parempi idea kuin suurimalla osalla hevosbloggaajista! Mitään muuta erityisen uniikkia meillä ei sitten oikein olekaan. Pitäisi hankkia jokin todella mystisen näköinen/rotuinen hevonen, jotta voisi erottua joukosta jotenkin. Mikä tahansa keskivertohevonen hukkuu massaan, oli kyse sitten oikeasta ratsusta tai lämminverisestä. Keskiverrosta hevosblogista tämä tuskin eroaa juurikaan, mutta erona keskivertoon lämminveriblogiin on onneksi edes se, että Sotilas on ihan oikeasti saanut säilyttää alkuperäisen ammattinsa. Moni lämminveriomistaja puhuu ratsuilusta paljon, mutta tekoja on huomattavasti sanoja vähemmän. Siihen lokeroon en halua tipahtaa.

Haha, anteeksi yöavautuminen! Huomenna saan ryömiä takaisin sänkyyn heitettyäni pulleat aamuruokineen ulos joskus yhdeksän jälkeen ja tiedossa on vapaailta Toisen täydellisen miehen kanssa <3

PS. Jos elätte siinä uskossa, ettei ravihevosen hölkässä (etenkään siinä reippaamassa) voi istua ilman satulaa niin ette ole koskaan kiivenneet tarpeeksi hyvän hevosen selkään! Viimeviikkojen (ja oikeastaan koko menneen kesän) rallittelut ovat tehneet taas ihmeitä Sotilaan liikkumiselle. Niin irtonaista ja niin letkeää! Siltä se vierestä katsottuna näyttääkin - koko hevonen liikkuu jousilla. Ravihevonen se on, ei siitä mihinkään pääse. (Enkä haluaisikaan, mahtavaa!)

PPS. Olen tästä päivästä alkaen Sotilaan omistaja myös Hippoksen mukaan! Ja Pentu on vihdoin ilmoitettu kuolleeksi..