Pari ihan oikeaa postausta on tekeillä, mutta ettei tauko venyisi liian pitkäksi niin ehkä hieman viimepäivien kuulumisia. Hehee, oikeasti meille ei kuulu mitään jännää. Tallin ympäristö suli ensimmäisenä ja nyt alkaa ainakin minun puoleni pihasta olla kokonaan aika lumeton. Ensimmäiseksi sulaneet kohdat kuivavatkin vähitellen. Jo viime viikolla pääsimme käymään sulalla pellolla liinan kanssa, mutta liukas ja vähän epävarma pohja sekä Sotilaan huono päivä oli tositosi huono yhdistelmä.. Juoksutin (tai yritin juoksuttaa) pelkän riimun kanssa (lumilla toimi moitteettomasti) eikä hommasta tullut yhtään mitään. Sotilas loikki minkä ehti, meinasi heittää hokkeineen nurin pehmeällä pohjalla vaikka kuinka monta kertaa ja olimme molemmat ihan rapaisia.. Totaalisesti nöyryytettynä luovutin ja lopetin leikin kesken heti kun rodeohirmu hieman rauhoittui. Ei naurattanut.

Viime sunnuntain hurjan lämmin aamupäivä. Oma tallialue! (Hehe, edustan..) c. Toinen täydellinen mies <3

Tänään yritin uudelleen ja paremmin ei olisi voinut mennä. Pelto oli mukavasti kuivahtanut ja piti hevosen alla hyvin eikä Sotilaalla ollut syytä suuttua muistakaan olosuhteista. Kengittäjän piti tulla tänään, mutta tarha oli vielä eilen ja toissapäivänä paikoitellen aika luistinrata joten siirsin kesäkengityksen ensi perjantaille. Sotilas on takonut koko tämän kengitysvälin ja enää ei jalat oikein meinanneet järjestyä alle pienellä ympyrällä. Siitä huolimatta yritystä ei puuttunut! Loikatkin olivat hillittyjä ja tapahtuivat hallitusti ringillä. Muistan taas mikä tekee hevosen omistamisesta niin upeaa - Sotilas ymmärsi pienimmänkin vihjeeni ja toimi samasta ajatuksesta kanssani. Pitkästä aikaa uskon taas, että kyllä mekin opimme vielä.

Parturoin hieman. c. Toinen täydellinen mies

Jees-mies -hevonen tuntuu huomattavasti haastavammalta kuin rajattoman suora Pentu, jonka kanssa kaikki joko onnistui tai ei onnistunut. Se joko palveli tai ei palvellut, välimuotoja harvemmin oli. Sotilas tekee kyllä suunilleen kaiken pyydetyn, mutta ei läheskään aina anna parastaan ja oikoo mistä kehtaa. Jatkuva pieni protestointi on huomattavasti täydellistä kieltäytymistä rasittavampaa. Ehkä siksikin, etten ole aina varma pitäisikö vain painostaa hevosta antamaan itsestään vielä hieman lisää vai ratkaista tilanne vaihtamalla taktiikkaa täysin. Pennun kanssa se ei tuntunut tilanteesta pakenemiselta, koska muuta vaihtoehtoa ei välillä ollut, mutta Sotilas on eri juttu. Saanko antaa hevoselle periksi ja kokeilla tahtoani läpi toisella tavalla vai pitäisikö vain sitkeästi pyytää enemmän ja enemmän. Onneksi aina välillä on helppoa.

PS. Minun uusi suuri rakkauteni ja jalkojeni (ainakin väliaikainen) kuolema. Ette uskokaan kuinka hyvät kaupat tein! Ettekä usko sitäkään miten törkeän ihana rintaremmi meille tulee toivottavasti jo huomenna! Sitten voin esitellä meidän ajovarusteetkin ;) Täydellinen setti!