Perjantaiaamun täydeltä lääkärileikkejä. Sotilas tosiaan teloi laitumella toisen takajalkansa melkoiseen kuntoon pari viikkoa sitten. Se turposi etenkin sisäsivulta rajusti ja alasääreen ilmestyi mystinen patti, joka on välillä kova ja välillä pehmeä. Liinassa juoksuttaessa saattoi erittäin hyvällä mielikuvituksella ajatella, että koko takapää oli aavistuksen epäpuhdas molempiin suuntiin. Ylipäätään oireet jäivät turvotukseen. Vastaavaa kuin sääreen ilmestynyt patti en ole nähnyt koskaan aiemmin, mutta muuten jännevamma oli aika varma.

Jos jokin jalka hajoaa pahasti, ottaa jokin toinen sen rasituksen kantaakseen. Yleensä se jalka on ristikkäinen ja riski uudelle loukkaantumiselle on iso. Sotilas oli viimeksi sairaslomalla vasemman etujalan takia, joten oikean takajalan oireileminen tuntui ihanan klassiselta. Ainakin jalkavammoista paljon luennoinut Kim Sell on sitä mieltä, että hevosella on aina yksi muita heikompi jalka. Valtaosalla hevosista se on oikea takajalka. Sotilaan tapauksessa "muita heikompi" tarkoittaisi käytännössä ihan toivottoman heikkoa. Ja kun otetaan huomioon vasemman etujalan vamman koko, sen vaikutus kaikkeen liikkumiseen ja ylipäätään sairasloman pituus, niin oikea takajalka on ollut pitkään ihan älyttömän kovilla. Odotin ihan syystä vakavaa loukkaantumista.

Todellisuus ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Onneksi. Oikean takajalan hankositeen sisäpuolen alahaara on venähtänyt (ei siis revähtänyt tai revennyt) ja ultrassa löytyi pitkän etsimisen jälkeen paksuuntunut ja harventunut kohta (kuvassa vasemmalla puolella). Niin lievä, ettemme saaneet edes prosentteja. Sääreen ilmestynyt patti on vain nestettä. Se on poikkeuksellisesti kertynyt jännetuppeen vain toiselle puolelle jalkaa ja näyttää siksi hurjalta (musta, siistin pyöreä alue kuvassa oikealla). Syystä tai toisesta neste ei poistu jännetupesta normaalisti. Nestepatin pitäisi poistua jalan muun turvotuksen helpottaessa, viimeistään ajan myötä. Joillain hevosilla jännetupet jäävät pysyvästi turpeiksi. Tulehdusta ei ultrassa näkynyt, mutta saimme mukaan pullollisen DMSO-kortisoni -sekoitusta, joka ennaltaehkäisee tulehduksen syntymistä. Sitä sivellään jalkaan kahdesti päivässä. Etujalka todettiin kontrollitutkimuksessa terveeksi!

Aika pahalta se kyllä näyttää, siihen nähden mitä sisältä löytyi. Kuusi viikkoa täytyy lähinnä vain kylmätä ja kävellä, sen jälkeen käydään uudelleen ultrassa. Mikäli kaikki sujuu hyvin niin selviämme vajaan parin kuukauden sairaslomalla. Ei tunnu missään!