Elokuu on ohi - aika hyvästellä kesä, vetää villasukat jalkaan ja sytytellä kynttilöitä. Säästä päätellen syksy ei oikein tahtoisi vielä tulla ja bloginkin puolella elokuun ja oikeastaan koko kesän kohokohdat ovat vielä purkamatta. Aloitetaan kuukauden takaa, elokuun alulta.

Instagram-seuraajat ovatkin jo saaneet jonkin verran maistiaisia 6.8. järjestetystä kuvauspäivästä - kutsuimme Mirella Ruotsalaisen (www.hertjekker.net) kanssa pari vierasta valokuvaajaa yhden illan teemakuvauksiin. Arvoimme osallistujat Instagram-kilpailun osallistujista. Mukaan pääsivät Jaana Vuola (Photos by Jaana) ja Ella Tikkanen (Ella T. Photography).

[caption id="attachment2287" align="alignnone" width="2048"] Kuva: Jaana Vuola[/caption]

Pitkään näytti, että saamme maanantai-iltapäivälle kauniin auringonpaisteen, mutta lopulta kuvasimme vuoron perään sateessa, myrskytuulessa ja illan viimeisissä varovaisissa auringonsäteissä. Oli ihana nähdä, että porukalla riitti intoa ja iloa siitä huolimatta.

Suunnittelimme etukäteen pari valmista teemaa - poseerauskuvia lähes kirjaimellisesti umpimetsässä, poseerauskuvia hieman avarammalla alueella ja vauhdikkaita värijauhekuvia irrallaan juoksevien hevosten kanssa. Sotilaan lisäksi lainasin meille malleiksi pari kuvauksellista tallikaveria.

Sotilaan poseerauskuvat otettiin ohuen "kuvausriimun" kanssa, joka on helppo editoida pois jälkikäteen. Tässä postauksessa on valitettavasti esillä kuvia vain Sotilaasta (editointityö vie aikansa), mutta lupaan jakaa myöhemmin kuvia myös muista malleista.

[caption id="attachment_2292" align="alignnone" width="800"] Kaikki vaaleanpunaiset kuvat: Mirella Ruotsalainen / herjekker.net[/caption]

Tähän yhteen kuvaan kiteytyy oikeastaan koko iltapäivän idea. Olimme Mirellan kanssa jo hetken halunneet kokeilla kevyttä värillistä jauhoa, joka leviää tuulen mukana pölynä ilmaan.

Jauhe on elintarvikevärillä värjättyä maissijauhoa - täysin turvallista elintarviketasoista tavaraa. Se tarttuu herkästi kaikkialle, mutta lähtee vaatteista ja hevosesta pois viimeistään pesemällä. Ainakin meidän tapauksessamme harjaamallakin olisi päässyt jo pitkälle. Samaa jauhetta käytetään esimerkiksi värijuoksutapahtumissa ja sitä sai tilattua kätevästi PommiShopin nettikaupasta.

En alun perin olisi halunnut käyttää Sotilasta juoksukuvissa, mutta parin epäonnistuneen yrityksen ja toisen mallin pienen suutahtamisenkin jälkeen vaihdoimme suosiolla koekaniinia. Sotilas ei yleensä ole erityisen kuvauksellinen juostessaan (tai ainakaan pyrähtäessään juoksuun) ja sillä on ikävä taipumus loukkaantua tai vähintään pudottaa kenkänsä riehuessaan irrallaan.

Tällä kertaa se kuitenkin hoiti homman kotiin erinomaisesti.

Jauhetta kaadettiin hevosen päälle lähes niskasta häntään saakka. Se valuu kylkiä pitkin ja värialueen rajat jäävät helposti jyrkiksi ja epäluonnollisiksi. Toisaalta niitä on myös vaikeaa käsin "sotkea" - lopputuloksesta tulee vielä entistäkin luonnottomampi. Tästä oppineena levitämme seuraavalla kerralla pohjavärin tasaisemmin ja huolellisemmin. Lopuksi persuksen ja selän päälle kaadettiin reilu keko jauhetta, jotta hevosen ympärille syntyisi mahdollisimman paljon "savua".

Värijauheen levitys oli ensimmäiselle mallille kovin hämmentävää - yhtään epäluuloisemman hevosen kanssa hommaan kannattaa varata aikaa ja ehkä harjoitella vähän etukäteenkin. Sotilas suhtautui touhuun omaan tapaansa kaikessa rauhassa.

Jauheen levityksen jälkeen oli tärkeää, että hevonen pyrähtää juoksuun saman tien. Muuten jauhe vain valuu alas eikä leviä ilmaan halutulla tavalla.

Otimme avuksi pussipiiskan. Avustaja piti hevosta kiinni kunnes se pussinheiluttajan kanssa yhteisestä merkistä hätistettiin liikkeelle. Tätäkään ei välttämättä kannata kokeilla suoraan tottumattoman hevosen kanssa. Luultavasti monelle riittää huomattavasti vähempikin.

Sotilas on jo ehtinyt tottua kaiken maailman hullutuksiin, eikä ainkaan pelkää tulevansa lyödyksi. Tämänkin projektin se otti vastaan ihailtavan uteliaasti ja kärsivällisesti.

Homma hoitui lopulta helposti - Sotilas lähti haluttuun suuntaan reippaasti mutta hallitusti ja se yksi täydellinen hetki tallentui vielä kortillekin.

Jauhe irtosi hevosen selästä odotettua raskaammin ja sitä olisi pitänyt levittää vielä reilummin myös etuselkään ja kaulalle. Kova tuuli ja suora auringonpaiste (joka meitä oli koko alkuillan vältellyt) vaikeutti tehtävää entisestään. Vastavalo ja aurinkoa pehmentävä kevyt pilvikerros olisivat luultavasti kaikkein parhaimmat olosuhteet tällaisille kuville.

Kaiken kaikkiaan opettavainen kokemus. Jauheita kului yhteensä kaksi kiloa - kilo pinkkiä ja kilo violettia. Määrä riitti kahteen epäonnistuneeseen yritykseen (joihin ei onneksi tuhlattu jauhetta kovin paljon) ja yhteen reilumpaan vetoon. Näin jälkeenpäin ajateltuna värivalinta oli aavistuksen mauton, mutta ainakin huomiota herättävä. Ehkä seuraavaksi kuitenkin valkoista.

[caption id="attachment_2299" align="alignnone" width="800"] Aika lailla juuri tätä tarkoitan sillä, ettei Sotilas ole aina edustavimmillaan kirmaillessaan laitumella...[/caption]

Viikko näiden kuvausten jälkeen pakkasimme hevoset autoon ja hurautimme Mirellan ja Marle Muurosen kanssa Yyterin ilta-aurinkoon. Senkin reissun kuvat ovat pian kokonaan julkaistavissa.

Syksyn ruskaa ja harmaita säitä odotellessa kävin ostamassa ProAirsoftista savuheitteitä. Haluaisin tänä syksynä toteuttaa jonkinlaisen säässä kuin säässä -projektin. Sateisen harmaaseen syyssäähän täytyy löytyä jokin säväyttävä näkökulma. Jos nyt ensin tulisi sitä sadetta!

[caption id="attachment2288" align="aligncenter" width="667"] Suosikkikuvani koko päivältä. Luonto ja hevonen rehellisimmillään. Kuva: Jaana Vuola[/caption]