Toissapäiväisten harrasteiden jäljiltä käveleminen on vieläkin hieman kankeaa. Helteisen työpäivän jäljiltä olin niin väsähtänyt, etten oikein jaksanut uskoa pysyväni edes satulassa loppuun asti. Ihme kyllä ylitin odotukset. Seuraavana aamuna olinkin kipeämpi kuin pitkään aikaan.. Jäjettömässä jumissa olevien lihasten lisäksi jäljelle jäi huikea fiilis ja iloinen Sotilas (jolla kaikki kengätkin pysyivät jalassa!)

Radanvarsitiellä vieraili jokin aika sitten paljon isoja tienhoitovehkeitä ja sen jäljiltä epätasainen sepelitie on päällystetty ihanalla uudella hiekalla. Pinta on vielä hieman pehmeä, mutta menee tuskin kauaa, että sade tiivistää sen täydelliseksi. Nykyiselläkin kunnollaan siinä uskalsi huoletta laskea reipasta ja 150 metrin matka riitti loistavasti. Etenkin omille jaloilleni, vaikka jalustimia olisi hyvin voinut hinata vielä muutaman reijän ylöspäin. Sotilaalla ei vauhti jaloissa painanut ja jokaisella reippaalla vedolla se innostui lisää. Oli hienoa antaa sen juosta niin kovaa kuin se itse tahtoi ilman pelkoa jarrujen hukkumisesta, upea kaveri.

Kuvien lisäksi voimme lämpimästi kiittää Saraa äärettömän miehekkäästä häntäletistä. Montesatula ja oikeat kangasohjat olisivatkin olleet liian uskottavat ilman lettejä ja timanttiotsapantaa. Siinä missä Pentu näytti uskottavalta ratsuksi puettuna niin Sotilas oli omassa työssään taas ihan omaa luokkaansa. Ainakin kuvista päätellen se kasvoi korkeutta ainakin kymmenen senttiä eikä tuntunut yhtään siltä samalta lihaisalta toverilta jolla on säälittävän lyhyet etujalat.

Haha ehkä hehkutus jo riittää, mutta voi miten aseelta se tuntui. Kengitykselläkään ei ilmeisesti ole suurempaa väliä. Ihan yhtä hyvää ravia tuntuu irtoavan millaisilla kengillä tahansa ja kokonaan ilmankin. Kaikki painon kanssa vouhkaaminen on ehkä suurinta turhuutta ikinä, mutta en erityisemmin kyllä laita vastaankaan, että hevosen selässä on helppoa tuntea itsensä pieneksi ja ihan painottomaksi ja tuntee lentävänsä. Mikään muu ei tunnu vastaavalta.

Toissapäivänä kuvailtiin työpäivän päätteeksi Saran mussukka, clydesdaleruuna Skotti. Helpompaa ja näyttävämpää kuvattavaa ei taida löytyä koko laumasta. Loput kuvat voitte stalkata täältä. Kamerakin jaksoi olla yhteistyökykyinen mitä se on nykyään aika harvoin..

Meni tämänkin kirjoittaminen taas vähän myöhäiseksi. Kuvitelkaa, että julkaisin tämän 5.8. Ainiin, maalasin tänään Sotilaan aitatolppia, kotona! Se saa hienon valkoisen aidan ja pääsee muuttamaan kotiin toivottavasti lähiviikkoina.