Sillä aikaa kun minä sielu sykkyrällä mietin eri lopetusvaihtoehtoja, alkoi vaivainen nivel vähitellen vastata hoitoon ja tilanne kevään mittaan helpotti. Tottakai. Näinhän se on mennyt joka kerta - toipuminen alkaa sillä hetkellä, kun minusta alkaa tuntua siltä, että yhteinen aikamme on pian ohi.

Olen jo vähän kyllästynyt elämään viimeistä sitä tai viimeistä tätä, joten otimme yhteisen kesän vastaan ilman suuria paineita ja odotuksia. Kunhan säitä pitelisi ja saisimme nauttia vuoden parhaista kuukausista ilman uusia huolia. Jalka näytti toipuvan niinkin hyvin, että arjen perusjuttuja viilattiin mahdollista tulevaisuutta ajatellen. Muun muassa ruokintaan tehtiin suuria muutoksia ja urheilun pariin palattiin uuden valmentajan ohjauksessa.

Tänäkään kesänä laitumesta ei tingitty. Sotilas on jo vuosia laiduntanut niin, että se "tarhaa" päivät rajatun kokoisella laitumella ja viettää yöt sisällä. Se on sopinut sille hyvin - paino on pysynyt kutakuinkin hallinnassa ja rutiinit ovat pysyneet ympäri vuoden samanlaisina. Eikä pudotus ole ollut niin suuri, jos laitumelta on pitänyt siirtyä yht'äkkiä sairastarhaan. On ihanaa, että nykyisellä tallillamme onnistui myös yksin laiduntaminen, sillä asukkaista suurin osa on yhä tammoja ja Sotilaan edelliskesän yritys astua yhtä laumansa tammoista oli yhä tuoreessa muistissa.

Liikunta pitää hevosen kokonasvaltaisesti kunnossa ja on erityisen tärkeää nivelten terveydelle. Vaikutus on kuitenkin aivan päinvastainen, jos hevonen liikkuu vinossa ja jotakin kohtaa säästäen. Aloitimme Sotilaan kanssa keväällä pitkillä maastokävelyillä, jotka kulkivat mäkisessä maastossa ja metsäpoluilla. Pohjat sallivat myös irtojuoksutuksen ja Sotilas pääsi säännöllisesti oikomaan koipiaan omaan tahtiinsa.

Ylempi kuva on otettu touko-kesäkuussa. Kevättalven pahin ylipaino oli jo pudotettu ja osa lihaksistakin oli jo palannut paikalleen. Alemmassa kuvassa ratsastaa ratsuttaja-valmentajamme Nina Könönen. Kesän aikana keskityimme ennen kaikkea kokonaisvaltaiseen suoruuteen ja liikkuvuuteen. Sotilas piti saada käyttämään kehoaan symmetrisesti ja tasapainossa. Työmaa näytti keväällä melkoiselta, mutta nyt tuntuu siltä, että joku on kesän aikana ehkä vaihtanut koko hevosen toiseen.

Keväällä mietin Sotilaan ruokintaa kokonaan uudelleen. Saimme yhteistyökumppaniksemme Pavon, joka valikoimasta löytyivät sopivat rehut ja lisäravinteet. Ei enää purkkiviidakkoa!

Perusrehuksi valikoitui Nature's Best -mysli, joka on matalatärkkelyksinen ja -sokerinen täysrehu. Se sopii erityisesti harrastehevosille ja kevyessä urheilukäytössä oleville hevosille. Sotilas syö sitä pari litraa päivässä. Keväällä lihaskunnon kehityksen tueksi Sotilas söi pari purkillista Muscle Build -lisäravinnetta. Se sisältää aminohappoja ja vitamiineja, jotka tukevat lihasten kasvua ja palautumista. Kuumimmilla säillä palautumisesta piti huolta myös E'Lyte-elektrolyytti.

Nivelrikkoa ei voi parantaa eikä nivelrustokaan uusiudu määrättömiin. Sotilaan vaivaantuneesta takajalasta löydettiin röntgenillä vain pieniä , 16-vuotiaalle tavallisia nivelrikkomuutoksia, jotka eivät suoraan selittäneet viime talven ontumaa. Ongelma sijaitsee siis todennäköisesti rustossa, jonka hyvinvointiin voi jossain määrin vaikuttaa.

Nivelravinteet ja niiden vaikutukset ovat kovin kiisteltyjä, mutta ainakin meidän perheemme ikääntyvien hevosten kohdalla nivelravinteet ovat olleet hintansa väärtejä. Sotilas on syönyt pian puoli vuotta Pavon Mobility-nivelravinnetta, joka sisältää muun muassa hyaluronihappoa, glukosamiinisulfaattia, kondroiittisulfaattia ja kollageenia.

Yksi kesän suurista kohokohdista oli retki Yyteriin. Olemme käyneet Yyterissä kerran aikaisemmin ja parin vuoden takainen reissu jäi mieleen yhtenä hevosharrastukseni suurimmista elämyksistä. Reissasimme Poriin tällä kertaa tallikaverimme suomenhevosen kyydissä. Sotilaan vuokraaja Anni lähti mukaamme apukäsiksi ja kamera-apulaiseksi. Pitkä reissupäivä siis taltioitiin huolellisesti (nämä kuvat ovat Annin käsialaa) ja saimme tutustuttaa taas yhden ratsastajan reissaamisen iloihin.

Sotilaan kanssa on aina ilo matkustaa, mutta olin vähän huolissani kuinka se pysyy rannalla pöksyissään. Kieltämättä vanhakin ruuna otti aikansa ennen kuin järki ja jalat löysivät toisensa, mutta rantaviivaa hölkätessä rauhoittuu levottomampikin. Sää suosi, ranta oli hevosille hyvässä kunnossa ja koko porukalla oli hauskaa. Hevoset olivat aika puhki pari päivää reissun jälkeen, mutta Sotilaankin kintut kestivät hyvin ja se palautui verrattain kovasta rasituksesta hyvin.

Enimmäkseen kesä näytti kuitenkin tältä. Ja se koko kesässä ehkä ihaninta olikin. Minä sain viettää ensimmäisen pitkän kesälomani vuosiin ja jatkuvan sateen sijaan oli paljon kauniita kesäiltoja ja trooppisen kuumia hellepäiviä. Sotilaskaan ei lämmöstä valita, joten sain nauttia helteistä hyvällä omallatunnolla. Pian on jo marraskuu ja vasta nyt tuntui siltä, että on tarve palata kuvamuistojen kera viime kesän parhaisiin hetkiin. Akut siis ladattiin ilmeisen hyvin!