Prinsessa lähti kuukaus sitte.. Ihan älytön ikävä. Mistään ei tuu mitään ku ei oo pientä heppasta. Eikä iso heppanenka oikein sen paikkaa täytä.. Missä mun oma pikku prinsessa.. Näyttääpä vielä karummalta tolleen kirjotettuna. Ootan kyl ihan älyttömästi sitä, et tää tallista talliin kiertäminen loppuu. Viimeistään kesällä, että sitä odotellessa. Voi luoja, äh.

Jos menettää jotain,
mitä ei voi korvata.
Jos hajottaa jotain,
mitä ei voi korjata.
Tuntuu, ettei millään
oo enää merkitystä..

Mut niinku jo naamakirjaan totesin - olo ku auton alle jääneellä kissalla. Joka ikinen jalkojen ja pyllykän lihas ihan jumissa. Ratsastaminen oli pitkästä aikaa vähän rankkaa.. Yli kuukauteen ratsastanu kertaakaa kunnolla, vaan jotain hangessa kahlailua. Kenttällä oo tullu käytyä lumien tulon jälkee ollenkaa. Mut ei se pahaa tehny. Ja sain ehkä ensimmäisen positiivisen ratsastuskokemuksen suomenhevosesta! Ei kyllä toiminu ihan yhtä ajatuksen voimalla ku prinsessa aina, mut kai tommosellaki pitäis osata ratsastaa. Ja ihan sama mikä hevonen, oli ihana istua hevosenselässä. Pelkkä käveleminen alkanu vähän nakertaa omaa korvienväliä. Että ison heppasen kengittäjää odotellessa.

Sain tänään jopa jotain aikaseks kameranki kanssa! Kauheen kauniiks ei jälkeä voi sanoa, mut kyllä niistä selvää saa sen verran että eläimen erottaa. Ihan hauska ottaa peruskuvia sarjatyönä. Ja vielä sellasista hevosista, jotka seiso jopa paikoillaan. Talvi on kyl kaikkein karuin vuodenaika ottaa mitään kuvia. Lunta joka paikka täynnä ja tumman hevosen kuvaamine on melkein mahotonta.. Ellei sitte paista aurinko. Ja harvemmin paistaa. Mut entä sitte.

Ja ainii! Jos meinaatte nukkua sohvalla, poistakaa ensin toppavaatteet ja käyttäkää tyynyä jos sellanen on saatavilla. Päätä ei kannata pitää vasten käsinojaa, voi vaikka vahingossa mennä niskat jumiin. Ei jumalauta.

Kalle Ahola - Puukkobulevardi