Naurakaa vaan, vielä hymynne hyytyy.\_Varjoni tuskin hymyilyyn tyytyy._

Hui mitä kiireitä. Melkein vois luulla omistavansa elämän. Hassua. Ja voimatki on kyllä loppu ihan huolella. Mut ei se mitään. Sais vaan nyt edes joku aamu nukkua kunnolla.. Muuten ehkä kuolen tähän väsymykseen. Henkiseen ja fyysiseen. Hurr. Huamennaki aamutalliin taas..

Eilen ratsastin taas pienen hömpän suamenhevosen. Tai minkä suomenhevosen.. Ennemmin ehkä pienen valaan. Onneks valaan selässä on tukeva istua, katolta putoilevat lumet pelotti eniten ratsastajaa. Oltiin asenteella liikenteessä. Tosin jos olisin ite hevonen, ni kyllä minäki nyhtäisin joka askellajissa päätä etupolvien väliin.. Tosin jos olisin valas, en tekis niin. Mut oon tuomittu olemaan ratsastaja. Se on tyhmää.

Eilen kuvattiin muutapa heppanenki taas. Kuveja täällä. Pieni shetlanninponi oli ihan syötävän söpö. En oo mikään shetuihminen, mut tommonen kyllä melkein kelpais pihalle palloilemaa. Nam. Älytön karvamäärä ei sovi millekään elukalle, mut tolle kyl ehkä niin hyvin ku on vaan mahollista. Kuvaaminenki oli olosuhteisiin nähden ihan kivaa. Puolipilvinen keli on kuvaajan henkisen tasapainon pahin horjuttaja..

Voi elämä tätä koulunkäyntimotivaatiota.. Masentaa jo valmiiks, et tuli haettua lukioon. Hyvä ku peruskoulusta selviää hengissä. Pitäis täytellä kurssivalintakorttia ja keskittyä edes vähän. Ristinollaa (ristipillua..) pelaamalla ei taideta valmistautua kolmituntisee matikankokeesee.. Herääminen kiinnostaa joka aamu aina vaan vähemmän ja menee ihan lusmuiluks. Mutta ei se mitään, lukioon ei oo keskiarvorajaa.. Tosin onnea ja menestystä tulevaisuudessa. Viettelisin niin mielellään vaan lomaa ja keskittysin pikkuheppaan. Se antaa jotain takaski.