Se loppu ennenku huamaskaan.
Mikään ei oo niin kamalaa ku seistä koko koulun ja muun yleisön edessä ja tietää et oman nimen kohalla kaikki tuijottaa just sua.. Ei se mitään, kauheeta se oli mut toisaalta ihan hienoo. Ainaki se on loppu nyt. Kai sen vasta syksyllä tajuaa, ettei sama porukka ookka enää kasassa. Tosin pääasia on, et kaikki tärkeimmät jää tänne. Muitten menemisillä niin väliä. Nyt jos pari kuukautta keskittyis lähinnä makaamiseen!

Vanhoja kuvia katellessa tahtois aina kaiken sen takasin. Taas kävi just niin. Penskana kaikki oli niin älyttömän helppoa ja yksinkertasta. Maailmaa saattoi horjuttaa eniten se, ettei heppanen tahtonut liikkua, vaikka kuinka hampaita yhteen purren käski.

Kohta tulee palanen sitä entistä takasin!
Luovuin Pikkumiehestä. Se lähti laitumeen ja kaiken koulunpäättöstressin jälkeen kaipaan taukoa kaikesta. Voi tulla tuskallinen tauko, mutta uskoisin, että se on vähintään yhtä pakollinen. Ehkä siitä selviää. Jos ei muuten, niin sen ajatuksen voimalla, että uus heppanen tulee ihan kohta! Eikä ihan mikä tahansa heppa, vaan monen monen vuoden takainen kaveri. Pääsee viettelemään huolella ansaittua rentoa loppuelämää arvoiseensa hemmotteluun. Herralla oli paljon opetettavaa kymmenen vuotta sitten ja eiköhän ole vieläkin.