Ehdinhän minä kerran ratsastaa Sotilaalla itsekin.. Viime viikon alussa sain töissä vähän maistiaisia tupsujalkojen kevätriemusta ja viettelin loppuviikon selkäkipuisena (ja erittäin iloisena, murr). Sotilas kävi kuitenkin kävelylenkeillä käsihevosena ja Otto harrasti sen kanssa koko viikonlopun. Ylläoleva Sports Trackerin karttakuva on sunnuntailta. Radan varressa kulkeva suora on tasan 500 metriä pitkä ja reippaat intervallivedot mennään oikealta vasemmalle. Takaisin tullaan kevyellä hölkällä. Sekä lauantaina että sunnuntaina Otto otti Sotilaan kanssa neljä kiitolaukkavetoa ja matkaa kertyi lämmittelyhölkät ja kävelyt mukaanlaskien melko tasan kymmenen kilometriä.Lauantaina vauhtia oli parhaimmillaan 51.8km/h ja sunnuntaina jokusen kymmenyksen vähemmän. Ainakin oikea laukka toimii ihan hyvin: Otto sanoi, että jalkoja tuntuu olevan massun alla miljoonan sijaan suunilleen neljä. Vauhdeista voisi päätellä samaa. Kovempaakin kuulemma kulkisi jos vähän antaisi ohjaa, haha. (Nippelitietona: 52km/h vastaa raviradalla 09,2 vauhtia. Semmosta eliittilähtöjen kyytiä!)

Sunnuntaina oli kamerakin pitkästä aikaa käytössä! Sateinen sää suututti etenkin Sotilasta alkuvenyttelyissä pellolla, mutta suoralta kotiinpäin höyrysi huomattavasti iloisempi hevonen. Juokseminen on auttamatta sen juttu. Vennot vuohiset ovat aiheuttaneet vähän murhetta, mutta ilmeisesti vain hävyttömän pitkät jalkakarvat ottavat kosketusta maahan. Onneksi ventovuohissuojat ovat suht helppo ja halpakin apu jos tilanne muuttuu. Ainakin tällä hetkellä Sotilaan kaviot ovat hyvässä kunnossa: se kestää olla kengättä ja kantaakin on kohtuullisesti. Kuunvaihteessa jos kutsuisi kengittäjän käymään niin kesästä selvittäisiin hyvällä tuurilla kahdella kengityksellä. Sotilaan vuoluväli on niin pitkä, että kultakengät ovat ainoa järkevä vaihtoehto. 50 euroa jo pelkästä kenkäkierroksesta on kuitenkin sen verran älytön raha ettei syksyllä huvita pitää yhtään vajaata kengitysväliä..

Kävin tänään ihan itse nauttimassa aurinkoisesta ja lämpimästä iltapäivästä Sotilaan kanssa. Hölkkäilimme suoralla tunnin ja kävimme kävelyllä melkein naapurissa asuvan nuoren pikkuorin Frodon kanssa. Sotilas suhtautui nuorikkoon vanhan herrasmiehen tavoin ja käyttäytyi tottakai esimerkillisesti. Esimerkillinen oli muutenkin päivän teema. Kiitolaukkojen jälkeen Sotilas on ollut suoralla aika raaka ratsastettava ja etenkin ympäri on saanut kääntyä henkeä pidätellen. Tänään edes ensimmäiset käännökset eivät muuttuneet vetokilpailuksi ja muutenkin koko hevonen oli ihan sunnuntaihölkkätuulella. Sotilas on helppo ja mutkaton tavishevonen olemassaankin, mutta ratsastuksen perusasiat ovat olleet sille ihan ehdottomasti eduksi. Ainahan se on ollut edestä kevyt ja istunnalle herkkä, mutta nyt koko touhu on saanut ihan uusia ulottuvuuksia.

Isojen tupsujalkojen jälkeen sai pitää jatkuvasti mielessä, että lyhytjalkainen Sotilas notkahtaa pahasti etupainoiseksi ellen istu suorassa. Olen liian pieni nainen horjuttamaan tupsujättiläisiä oikein suuntaan tai toiseen, mutta Sotilas käy äkkiä kompuroimaan kun lähinnä koristeena olevat etujalat eivät ehdi karkuun takajalkojen alta. Samalla tuntuu katoavan järkevä jarrukin. Ehkä meillä sittenkin alkaa olla ratsu, ihme istuntahevonen! Ei sillä että valittaisin, huikeaa! Treeni kyllä tuntuu vähän kaikkialla. Kävin maanantaina palauttelukävelyllä ratsain ilman satulaa vajaan parin kuukauden tauon jälkeen, ja ihan kuin eri hevosella olisi ratsastanut. Ei sillä noin mahtavia selkälihaksia ole ikinä ollut! Toivottavasti Otto viitsii jatkaa laukkatreenejä sen kanssa vielä jonkin aikaa niin nähdään onko siitä oikeasti hevoseksi. Selkälihaksien muuttumisesta on seurannut niinkin rajattoman ikävä juttu, että nykyinen satula on jäänyt Sotilaalle hieman ahtaaksi edestä. Ikävä etenkin siinä mielessä, että tilalle on tulossa Prestigen koulusatula! Een millään malta odottaa!