Lappeenranta on opiskelijalle ihan kiva paikka asua, mutta talven aikana 1,5 tunnin lisämatka "kaikkialle" (minne tahansa läntisempään Suomeen) ja tuplamäärä lunta ovat kieltämättä käyneet tökkimään. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, ettei Itä-Suomessa ole hevosihmiselle juuri mitään. Paitsi Kuninkuusravit ensi kesänä. Kaikkein kurjimmat talvikuukaudet on kuitenkin selätetty ja itärajallakin paistaa aurinko! Sotilas piristyy jokavuotiseen tapaan säiden lämmetessä huomattavasti - meno etenkin tarhassa on melkoista..

Maneesin seinien sisällä kehitys sen sijaan on ollut vahvasti nousujohteista. Vielä kuukausi sitten olin joka ratsastuksen jälkeen aivan valmis lopettamaan koko touhun. Tiesin ratsastavani itse huonosti ja Sotilas tuntui aina jo alussa yhteistyöhaluttomalta. Viime viikkoina olemme tehneet töitä vähän mutta paljon. Oikeastaan pelkästään opetuksessa, turvallisesti valvovan silmän alla. Sotilaan ratsutukset ovat osuneet keskiviikoille, joten olemme saaneet torstain ratsastustunneista paljon irti. Läpiratsastus kyllä näkyy ja tuntuu! Ratsutus alkaa muutenkin olla sellaisella mallilla, että pystymme ihan oikeasti tekemään opetuksessa samoja perustehtäviä kuin muutkin. Olemme mukana pienessä aikuisten alkeisryhmässä joka on toistaiseksi palvellut meitä loistavasti; ratsastuskoulun rauhallisimmat hevoset, monipuolisia tehtäviä sekä täysin sileällä että puomien kanssa ja meidän "oma" opettajamme. Simppeleitä mutta Sotilaalle uusia juttuja.

Kevään edustuskuvat jäivät toistaiseksi vähän ajatustasolle.. Ei se oikeasti ole noin lyhytrunkoinen ja tasapaksu möhkö! Livenä oikeastaan yllättävän sievä. Siistissä lyhyessä karvassa, aika mukavassa lihaksessa eikä järkyttävän lihavakaan. Edelleen (kuten aina) parhaimman näköinen liikkuessaan, mutta se sairaslomaa edeltänyt sporttinen poni alkaa löytyä vähitellen uudelleen. Silti kaikkein parhaalta tuntuu nähdä, että Sotilas on iloinen ja voi jalkoja myöten hyvin! En uskalla toivoa vielä liikaa, mutta toivottavasti saamme terveen kesän. Kevät tuo Sotilaasta aina vähitellen esiin kaikki sen parhaat puolet ja "tavallista elämää" lemmikkihevosen kanssa on kieltämättä ikävä.

Osallistuimme eilen Kati Rantasen valmennukseen. Olen jo jonkin aikaa seurannut hänen opetustaan sivusta ja halusin ehdottomasti mukaan. Sotilas on saanut ennakkoluulottoman vastaanoton tähän mennessä kaikilta, ja tälläkin kertaa rodusta tuli suuremmin puhetta vain käyntitehtävien yhteydessä. Ellei ihmeitä tapahdu niin käynti jäänee Sotilaan heikoimmaksi tai ainakin ratsastajalle haastavimmaksi askellajiksi. Ratsastimme pääasiassa kulmia, siirtymiä ja pysähdyksiä. Sotilas rojahtaa etenkin ravi-käynti -siirtymissä ja pysähdyksissä helposti etupainoiseksi, joten samoja tehtäviä pitäisi jaksaa tehdä itsenäisestikin. Kaikkein eniten huomiota saivat tottakai sisäpohkeen ja ulko-ohjan tehokas käyttö, hyvä perusratsastus ylipäätään. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä Sotilas tuntui jo heti verryttelytehtävien jälkeen älyttömän kevyeltä ja hyvältä. Hikisin mutta hyödyllisin 60 minuuttinen pitkään aikaan. Sotilas sai jälleen paljon kehuja rehellisyydestä ja työmoraalista. Joinain päivinä kaikki on sen kanssa ihan uskomattoman helppoa..