Tänään saatiin taas nauttia melkein 20 asteen pakkasesta. Parin leudon päivän jälkeen ääntä nopeampi aamuruokinta tuntui vuoden retkeltä Siperiaan.. Jostain syystä selviydyin sekä siitä, että aika pitkällisestä ulkoilusta Sotilaan kanssa. Roosa oli taas sopivasti tarjolla kameratelineeksi, joten vähän aiottua reippaampi juoksutustuokio on nyt myös teidänkin nähtävissänne. Pari vapaapäivää ja kirpeä sää sai Sotilaan kiemurtelemaan jo aamulla tarhaanviedessä, joten meno liinassakin oli sen mukaista.. Sitä ei ilmeisesti vähän reilumpikaan pakkanen häiritse.

Olen jo ehtinyt kehaista teillekin miten kivasti Sotilas laukkaa liinassa.. Tässäpä sitä hienoa kuvamateriaalia juuri kyseisestä toiminnasta, haha. En ymmärrä miten hevonen voi solmia jalkansa miten hyvänsä missä vauhdissa tahansa ja selvitä aina ilman naarmuakaan.. Aina välillä energiaa pääsee kertymään hieman liikaa ja sen jälkeen meno on jopa ehkä vähän holtitonta kun mahdollisuus riehumiseen tulee. Ihan hyvä, että Sotilas osaa käyttää juoksutushetket hyväksi ja irroittelee silloin eikä ratsastaja selässä, mutta sen lihakset saattaisivat arvostaa jos malttia riittäisi edes pieniin alkulämmittelyihin eikä homma alkaisi välittömästi armottomalla loikkimisella..

Pahimman pomppuvirran loputtua menosta tulee yleensä ihan mukavaa katseltavaa. Niin tänäänkin. Kevyestä juoksutusvarustuksesta on siirrytty vielä kevyempään ja ilmeisesti homma on näillä kaikkien mukavinta molemmille. Suitsien kanssa juoksuttaessa meinasin vaipua epätoivoon kun hevonen pyrki jatkuvasti ulos ringiltä ja protestoi kun sinkoileminen tuntui inhottavalta päässä. Riimulla juoksuttaessa ympyrällä juokseminen alkoikin kelvata, mutta leuan alta pujotettu liina nosti pään taivaisiin ja muutti liikkumisen toisinaan väkinäiseksi. Ilmeisesti yksinkertaisin mahdollinen varustus on myös paras. Hieman Sotilas asettuu liikaa ulos etenkin jäykempään kierrokseen, mutta nykyisellään se liikkuu ihan hurjan rennosti ja hyvin.

Oikeanpuolimmaisessa kuvassa on jo hieman keskittymistäkin mukana. Tänään siltä ei missään vaiheessa vaadittu juuri mitään, joten satunnaiset laukkapätkät olivat lähinnä Sotilaan omia valintoja eikä meno ollut kovin kummoista. Ilmeisesti laukasta irtoaa kuitenkin parhaimmat loikat.. Ainakin se kuuntelee minua tauotta mikä on melkoinen edistys verrattuna siihen millaista epätoivoa ensimmäiset juoksutusyritykset aiheuttivat.. Veltto ja kiemurteleva hölkkä oli työn ja tuskan takana ja sekin loppui kun Sotilas niin halusi. Se saattoi yrittää vaihtaa suuntaa kesken kaiken ja toiseen kierrokseen lähteminen tarkoituksella oli melkein mahdotonta. Jossain sentään ollaan edistytty.

Säteet aiheuttavat meille taas murhetta, mutta toivottavasti vuoleminen auttaa asiaa. Mieluiten pitäisin söpön pikkumieheni yhtä terveenä kuin se tähänkin asti on ollut.. Jos saisin sen vaikka synttärilahjaksi! Tänään paras ystäväni oli kaivanut suomenhevosensa esiin ja lenkkeili tuomaan lahjan jonka melkein jo arvasinkin etukäteen (haha, kymmenen vuoden päästä ruotsalainen lastenkirjakokoelmani on varmaan aika mittava). Huomenna siis hyvää syntymäpäivää minä ja ylihuomenna hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti tekin saatte hevosinenne terveen ja hyvän vuoden.