Huhhuh. Selvisin lomailusta Helsingissä. Kuvasaalis jäi olemattomaksi, mutta muuten oli oikein onnistunut reissu. Uimista, syömistä, leffoja, shoppailua ja vielä vähän lisää syömistä. Kesäinen Helsinki ei tunnu enää yhtään niin valtavalta kuin joskus penskana ja Porvoon vanha kaupunki oli hurjan hieno paikka. Mukulakivikadut, vanhat rakennukset ja Amarilloruoka satamassa sytytti kyllä.

Poissaollessani Sotilaskin taisi keskittyä lähinnä syömiseen. Nyt se viimeistään on paisunut ihan sopivasti kantavan mittoihin. Eilen piti lähteä lenkkeilemään tai uimaan tai tekemään jotain muuta hauskaa, mutta kaveri oli niin nuutunut, väsy ja äkäinen, että tyydyin rapsuttelemaan ja harjailemaan ihan rauhassa. Yöksi raasu jäi sisään nukkumaan ja tänään aamulla se vei taluttajan normaaliin tyyliin ihan reippaasti laitumeen. Oli hauskaa tulla takaisin kotiin, kun odottamassa oli hellyydenkipeä Sotilas (ja toki toinenkin täydellinen mies).

Tottakai heppanenkin sai osansa shoppailuista. Retki Hööksille ja Varustelekaan ei ollut yhtään huono idea. Kaikki vanhat riimut tuntuvat hiertävän, joten mukaan tarttui hillityimmän näköinen pehmustettu riimu ja vielä vähän ylimääräpehmusteitakin (jotka sopivat tottakai kivasti yhteen lampaankarvaromaanin kanssa vaikkeivät aitoa lampaankarvaa olekaan). Timanttiotsapanta on ollut pitkäaikainen haave ja hyönteismyrkky tuli ihan oikeaan tarpeeseen. Talvea varten Varustelekasta löytyi jo jonkin aikaa netistä katseltu paksu villaviltti pakkaspäivien kuivattelua ajatellen. Mitään turhaa ei tullut hankittua itselle eikä hevoselle.

Juhannuksen taidan istua aika pitkälti kotona lukuunottamatta käyntejä Sotilaan luona. Vähitellen alkaa jopa tuntua ihan lomalta, vaikka väsyttää melkein yhtä paljon kuin arkena.. Viime kesän biisejä kuunnellessa tulee ikävä viime kesän kuvioihinkin. Siistit työpäivät unelmatyössä, vapaus käyttää illat kiertelemällä ympäriinsä, trooppiset yöt ulkona istuskellen, Tampere kuninkuusravien iltajuhlan jälkeen ja rajattomat mahdollisuudet. Ja kaikki mielettömän hienossa seurassa. Ei taida kesätyö kirjastossa yltää ihan samalle tasolle, vaikka rahaa siitä epäilemättä jää käteen huomattavasti enemmän. Toisaalta järjetöntä väsymystä ja jatkuvaa ikävää toisen täydellisen miehen luo en kaipaa yhtään. Hevosettomuuttakaan en haluaisi takaisin. Loppujen lopuksi en vaihtaisi yhtään nykyistä velvollisuutta, ikävöitävää tai palloa nilkasta niihin rajattomiin vapauksiin, joista kieltämättä otettiin ilo huolella irti jo vuosi sitten. Fiilistellä voi onneksi aina!

Kaikista Sotilaan kuvista muuten suuret kiitokset tallitoveri Saralle, joka pääsi pitkästä aikaa käsiksi kameraan! Tulos oli jälleen kerran hienoa. Ainiin - minun ottamiani räpsyjä tuttavan jonkinsorttisesta arabista löytyy täältä.