Voi miten pikkukaverista on taas syytä olla ylpeä! Eilen käytiin Anjalassa match show'ssa. Oltiin ensimmäiset kehäänmenijät ja onnistuin järjestämään heti aamusta sopivan kiireen (saako toista täydellistä miestä syyttää?), joten kehään mentiin ainakin henkisesti ihan kylmiltään. Onneksi meitä ohjeistettiin eikä Sotilas kiinnittänyt huomiota siihen, että esittäjää jännitti. Hahaha siitä on kauan kun viimeksi olen ollut yhtään minkäänlaisessa kilpailutilanteessa. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon laukkakisoissä jännitti, kun nämäkin pikkukisat olivat jänskät! Hallitsen jännitykseni onneksi ihan hyvin.

Sotilas täytti taas kaikki odotukset ja hieman enemmänkin. Kotona kuvatessa se on joka kerta sählännyt ja kiemurrellut vaikka kuinka, mutta eilen se jähmettyi kauniisti aloilleen aina kun piti. Kävellessä ja juostessakin se oli ihan rauhallinen ja hölkötteli rinnalla huomattavasti paremmin kuin kotona. Ja kaiken se tietysti teki korvat iloisesti pystyssä. Saimme sinivalkoisen ruusukkeen ja suurimmaksi syyksi tuomari mainitsi Sotilaan ihastuttavan positiivisen asenteen koko touhuun.

Ensimmäinen pari ei ehkä ollut muutenkaan paras mahdollinen. Jouduimme odotella melkein pari tuntia, että kaikki hevoset ja ponit saatiin arvosteltua ja pareissaan hävinneiden loppukehä pyöriteltyä. Oli kevään ensimmäinen oikeasti lämmin päivä ja edestakaisin käveleminen oli aina välillä tuskaista painostavan ilman ja ötököitten takia. Loppujenlopuksi Sotilaskin viihtyi paremmin trailerissa odottelemassa, suojassa auringolta ja ötököiltä. Oli kuitenkin ihan hauskaa seurailla muiden suorituksia ja kirjavassa joukossa oli muutama hurjan hienokin hevonen. Jopa tuttuja näkyi.

Loppukehässä Sotilas käyttäytyi yhtä hyvin kuin aamuisessakin suorituksessaan. Olimme ainoa lämminverinen (ja pitkäkarvainen..) eikä mitään ennakko-odotuksia menestyksestä muutenkaan ollut friisiläisen ja hienojen ponien ja suomenhevosten joukossa. Emme kuitenkaan olleet ensimmäisten kehästä ulos ohjatuiden joukossa! Suurena yllätyksenä tuli, että meidät kutsuttiin vielä kentän keskelle ja Sotilas palkittiin näyttelyn sympaattisimpana ja hyväntuulisimpana. Tuomari perusteli erikoispalkinnon sillä, että hevonen oli ensimmäisessä parissa ja ollut paikalla koko päivän hyönteisten kiusattavana ja vielä loppukehässäkin se jaksaa pyöriä innokkaasti korvat hörössä. Saimme ehkä Sotilaalle sopivimman mahdollisen palkinnonkin - herkkuja.

Hehe, jotain mitä ette olekaan ennen nähneet! Toinen täydellinen mies. Kivaa, että Sotilas on yhteinen lemmikki eikä kaikkea aikaansa etenkään tulevaisuudessa tarvitse jakaa kahden välillä kun voi hyvin olla kolmestaankin. Välillä naurattaa katsella miten hömpät vetävät toisiaan puoleensa. Väkisinkin tulee mieleen miten ala-asteella sai jatkuvasti kuulla pojilta kaikenlaisia laadukkaita heittoja hevosten ainoasta oikeasta sijoituspaikasta leivän päällä ja siitä, että olen heppatyttö. Elämä on onneksi nykyään aika helppoa kun tärkeimmät asiat tulevat hyvin toimeen keskenään. (Ja toinen täydellinen mies ansaitsee kiitokset kaikista mätsärikuvista!)

Mätsäripäivän päätteeksi Sotilas jaksoi ottaa vielä muutaman juoksuaskeleenkin. Se on juostessaan rajaton ilo katsella. En vieläkään ymmärrä, miten niin lyhyillä etujaloilla pääsee niin kovaa ja niin hienoa ravia, mutta joka kerta noustessaan lentoon se muuttuu kilpahevoseksi. Välillä vähän harmittaa, ettei siitä enää sellaiseksi ole, mutta loppujenlopuksi kuitenkin parasta ja tärkeintä on, että saan katsella sitä itse. Ja onhan hevonen vapaana ja mieluiten ihan nakuna juostessaan aina parhaimman näköinen.

Kesäkuun laidunpaikka on varattu ja muutto lähestyy. Sain kirjastosta jopa kesätöitä heinäkuulle, joten syksyllä Sotilaskin saa epäilemättä jotakin kivaa. Oltiin yksi viikonloppu kiertelemässä Lahdessa ja löysin siniset jalustimet, ilman järjetöntä hintalappua! Toivottavasti niitä on myynnissä vielä syksylläkin. Hui kauhea miten aika menee nopeasti. Muutaman päivän päästä Sotilaan tulosta on seitsemän kuukautta ja lukion ensimmäistä vuotta on kolme päivää ja koeviikko jäljellä. Kaiken muun hyvän lisäksi kello on puoli yhdeksän ja ulkona paistaa aurinko! Ehkä se tarkoittaa sitä, että pitää mennä ulkoiluttamaan kameraa.