Halusin vain tulla fiilistelemään tätä kesää bloginkin puolelle! Palasin juuri ruhtinaallisen viikon pituiselta kesälomaltani Lontoosta/Amsterdamista ja saan nauttia vapaudesta ja lämmöstä vielä muutaman päivän. Essi ja Otto pitivät poissaollessani erinomaisesti huolta siitä, ettei Sotilas ehdi pitkästyä. Se on saanut nauttia maastoilusta, laitumesta ja päivittäisestä hemmottelusta. Ei loukkaantumisia, irtokenkiä, mitään!

Nämä kuvat on otettu pari viikkoa sitten. Suurimmat selkävaivat vaikuttaisivat olevan nyt ohi, mutta olen hieman huolestunut koko tapauksesta. Katselin ja mallailin vanhaa satulaamme vielä ennen reissuunlähtöä ja tulin siihen tulokseen, että satulanvaihtoaika taitaa olla käsillä.

Muutaman vuoden vanha Supreme meni vauhdilla kaupaksi ja tänään sovitellaan vaihtokaarellisia Henri De Riveleitä. Voin jo etukäteen pahoin lompakkoni puolesta, mutta haluaisin tällä kertaa ostaa sellaisen satulan joka olisi helposti muokattavissa ja kestäisi Sotilaalla hieman pidempään kuin muutaman vuoden. Se on nyt leveimmillään seitsemään vuoteen (Supremen EW kiristi säkää jo jonkin verran), mutta uskon tilanteen elävän vielä moneen kertaan suuntaan ja toiseen. En halua edes arvailla kuinka paljon tuo etuosa voi vielä saada lisää massaa - näyttävistä lihaksista huolimatta kantovoimaa puuttuu vielä valtavasti.

Olemme siis ratsastelleet jonkin aikaa ilman satulaa. Se on luultavasti tehnyt hyvää meille kaikille. Edelliskerrasta taisi olla itsellänikin yli kaksi vuotta, koulusatulaan juurtuneesta Otosta puhumattakaan. Pitäisi ottaa säännöllisesti tavaksi vaikka edes maastoilla ilman satulaa. Haaveissani kuitenkin on, että tänään satulansovituksen päätteeksi meillä on syvä ja suuritukinen sohva, jossa minunkin on mukava olla.

Kaiken kaikkiaan olemme nyt valmiita kesään! Olen hurjan iloinen että pääsimme tänä keväänä vähän reissaamaan - viime kesänä en ehtinyt pitää lomaa lainkaan. Kotona vetelehtimisestä jää vapaapäivinäkin aina vähän huono omatunto, mutta vieraassa suurkaupungissa oma stressi ja kiireet saavat hieman realistisemmat mittasuhteet. Sotilaskin on tällä hetkellä niin hyvissä käsissä ettei sen perään tarvitse huolehtia. Etenkin kun sain siitä joka päivä iloisia kuvia ja videoita, heh.

Olen pyöritellyt jonkin aikaa ajatusta bloggaamisesta (ja kirjoittamisesta ylipäätään) ammatillisestakin näkökulmasta. Sotilaan kuulumisista ei taida riittää juttua elannoksi asti, mutta osaan onneksi kirjoittaa muutakin. Otin vähän aikaa sitten pelottavan suuren askeleen haaveideni kanssa ja aloitan kesäkuussa erään paikallisen digimarkkinointiyrityksen tekstisuunnittelijana ja bloggaajana. Superjännää!