Viimepäivinä varsa on päässyt pitkästä aikaa valjaisiin! Kärryillä on kulunut aikaa tuntitolkulla ja illat ovat menneet mukavasti leffojen ja herkkujen kanssa. Roosan seurassa ja vähän överisti tottakai. Toissapäiväisen reissun jälkeen jouduin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja soittamaan kengittäjälle - puoliksi irronneen kengän irroittaminen kesken lenkin kaviokoukun, vasaran ja käyttötarkoitukseen täysin sopimattomien pihtien avulla oli metka kokemus, pitkästä aikaa.. Tällä kertaa vain yksi sormi hajosi! Onneksi matkan varrelta löytyy aina apua, kiitti hurjasti! <3 Eikä tarvitse kahta kertaa miettiä kuuluuko hankintalistalle oikeat kengitysvälineet kotitarpeisiin! Sotilaan kanssa on hyvä harjoitella - sen hermot eivät repeä, vaikka kavioidenhoitosessio veisi aikaa.

Sotilas pääsi pitkästä aikaa harjoittelemaan ratsun alkeita. (Vai ehkä sittenkin laukkaratsun alkeita?) Itse olen ollut viimeviikkoina toivottoman laiska ratsastamaan ja tänäänkin vietin aamupäivän satulan sijaan (laina)kameran takana. Onneksi pojat viihtyivät hyvin yhdessä ja molemmilla taisi olla hauskaakin! Rallittelun jälkeen viileä järvi taisi loppujenlopuksi olla ihan kiva juttu, vaikka Sotilas aluksi olikin sitä mieltä, ettei vesi kiinnosta tänään.

[

](http://3.bp.blogspot.com/-CRfVNyzIyMw/UfFLetPK7QI/AAAAAAAAGUY/kIbdDpxmsGQ/s1600/_MG_0798.jpg)

Melkoista räpellystähän tuo on.. Mutta ehkä sekin vielä oppii. Kyse kun on kuitenkin vasta ensimmäisistä laukoista ratsastajan kanssa. Liinassa laukkaa on harjoiteltu huomattavasti enemmän ja onneksi harjoittelulla tuntuu olleen suora yhteys askellajin laatuun. Tosin, meidän puuhissamme suurin merkitys taitaa olla sillä, että kolmaskin askellaji on vain käyttökelpoinen. Jarrut, ohjaus ja Sotilaan viihtyvyys ovat paljon isompia asioita kuin se, miltä touhu näyttää! :)