Kuten jo muutama päivä sitten mainitsin, vietin juuri huisin viikonlopun Tukholmassa. Kolme pitkää päivää pelkkää raviurheilua! Voin täysin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan ikinä nähnyt missään yhtä paljon hienoja hevosia samalla kertaa. Elitloppet on muutenkin aivan omaa luokkaansa verrattuna yhteenkään suomalaiseen ravitapahtumaan. Edes kuninkuusravien päätöspäivänä ei päästä samaan tunnelmaan mikä Solvallassa oli jo perjantain lounasravien aikaan. Ravivuoden ehdoton kohokohta! #älskatrav

Kovin monelle ratsuihmiselle Elitloppet ei kuitenkaan taida olla tuttu. Se on yksi maailman arvostetuimmista ravikilpailuista; kansainvälinen kutsukilpailu Tukholman Solvallassa, johon kutsutaan joka kevät 16 lämminverihevosta ympäri maailman. Karsintojen kautta finaaliin valikoituu 8 hevosta. Sekä karsinnat että finaali ajetaan mailin matkalla ja samana päivänä, joka tekee kilpailusta todella haastavan sekä hevoselle että taustajoukoille. Kaiken on osuttava täydellisesti kohdalleen kaksi kertaa saman päivän aikana, vastassa ovat maailman parhaat hevoset. Voittaja kuittaa 3 miljoonaa Ruotsin kruunua, eli noin 330 000 euroa.

Elitloppet-viikonloppu kerää paikan päälle yli 50 000 katsojaa. Sunnuntaina ajettavan pääkilpailun lisäksi tarjolla on hämmentävän paljon kaikkea muutakin. Perjantaina pitkät lounasravit sekä Elitauktion-varsahuutokauppa jatkoineen, lauantaina mm. "pikku-elitloppet" Sweden Cup ja kylmäveristen Elitkampen. Kolmen päivän liput maksoivat ~50e (vrt. kahden päivän Kuninkuusravipassi 65e).

Perjantai oli ehkä kaikkein paras päivä ravien seuraamisen kannalta. Nätti sää, lämmintä ja yleisöä huomattavasti hillitymmin kuin lauantaina ja sunnuntaina. Mahtui kiertämään rata-alueellakin. Solvalla on Suomen raviratoihin tottuneelle hämmentävän kokoinen paikka. Kolme valtavaa istumakatsomoa ja vähintään kymmenkunta terassia/ravintolatelttaa. Jopa sunnuntaina ruokaakin (joka muuten oli ihan mahtavaa!!) sai lähes jonottamatta ja kuninkuusraveihin verrattuna lähes kaksinkertainen yleisömäärä mahtui alueelle ihan kivuttomasti. Suomessa vastaava suoritus vaatisi kolmen raviradan käyttöä samaan aikaan..

Emme koskaan pääseet perjantain varsahuutokauppaan asti. Harmi sinänsä, sillä myynnissä oli mm. Passionate Kempin vuotias orivarsa, joka myytiin reilulla 65 000 eurolla. Kallein huutokaupassa myyty varsa Coys Rain huudettiin reilulla 135 000 eurolla. Suomalaisissa huutokaupoissa ei päästä ihan lähellekään, joten nähtävää olisi siis riittänyt! Infra City -hotellissa järjestetyt jatkot sen sijaan tuli kyllä katsastettua. Hieno paikka, tolkuttoman hintaisia drinkkejä ja paljon kiinnostavia hevosihmisiä ympäri maailman.

Lauantaina satoi vettä. Kaatamalla. Itse kilpailutapahtuman tasoa se ei juuri latistanut, mutta kymmenen tunnin märkänä värjöttely (sadetakista huolimatta) vaati illalla tovin jos toisenkin kuumassa vaahtokylvyssä. Me lähdimme pisimmälle tarjolla ollelle reissulle, torstai-illasta maanantaiaamuun, melkein 30 muun tutun koheltajan kanssa. Lähdimme torstaina Ruotsiin laivalla Turusta, yövyimme kaksi yötä kivassa hotellissa Solnassa ja palasimme laivalla Suomeen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Käteen jäi tolkuton univelka, pohjia myöten nuoltu tili ja ehkä viikkoja kestävä hämmennys siitä, kuinka paljon hienompaa ja suurempaa raviurheilu on ihan kivenheiton päässä täältä. Suosittelen todella lämpimästi, ei ole kallis retki ja tunnelma vie jalat alta!

Sunnuntaina kilpailivat sekä montératsukot että kylmäveriset. Monté-eliitti oli pitkälti ranskalaisten näytöstä. Maailmanennätys 10,0 syntyi aika vaivattomaan tyyliin. Norjalainen 5-vuotias kylmäveritamma Lannem Silje voitti Elitkampenin vielä vaivattomammin. Maailmanennätysajalla 18,8. En ole lainkaan kylmäveri-ihmisiä, mutta Lannem Siljeä on melkein velvollisuus seurata suurella mielenkiinnolla. Se on voittanut 37 startistaan 35 ja ollut kahdessa muussa toinen ja kolmas. Yli 600 000 tienattua euroa.

Itse Elitloppetin suurin jännitys jäi jo karsintoihin - Suomen edustaja, Finlandia-ajon voittaja Bret Boko ei päässyt karsinnastaan finaaliin. Sen sijaan Elitloppetin ensimmäinen naisohjastaja 19 vuoteen voitti oman karsintalähtönsä ja finaaliin pääsivät Bret Bokoa lukuunottamatta kaikki ainakin minua eniten kiinnostaneet hevoset. Oman karsintansa voittanut jenkki Magic Tonight voitti myös finaalin. Mitään varsinaista vauhtijuhlaa (jos näin edes kehtaa sanoa) ei enää finaalissa nähty - voittoaika oli 10,1 (Magic Tonightin karsinnan voittoaika 9,7). Kolmanneksi jäänyt Nuncio varasti melkoisen osan huomiosta; se kiersi koko matkan muun joukon ulkopuolella kolmannella radalla ja piti paikkansa maaliin saakka. Yhtään helpommalla juoksulla se olisi ollut ensimmäinen 4-vuotias Elitloppet-voittaja. Sääli! Taktiikalla on kuitenkin melkoisesti merkitystä kun vastakkain on kahdeksan maailman kovinta hevosta.

Kaikkein suurin ero suomalaisiin suurkilpailuihin taitaa löytyä yleisöstä. Jo perjantaina huuto ja tunnelma oli ihan käsittämätön, vaikka lähdöt ja hevoset olivat aika "tavallisia". Lauantaina sade ajoi valtaosan yleisöstä sisälle, mutta viimeistään sunnuntaina ruotsalaisten intohimo tähän lajiin kävi erittäin selväksi! Monen kymmenen tuhannen ihmisen huutava, viheltävä ja laulava yleisö sytyttää väkisin kenet tahansa. En ihmettele enää yhtään, miksi urheilun sanotaan yhdistävän ihmisiä.

Pääsin Elitloppet-finalisti Nuncion palvelusväen mukana kiertämään myös tallialueen. Yhdelläkään Suomen raviradalla ei ole mitään vastaavaa. Valtavasti tilaa, älyttömän kauniit tallirakennukset ja valmentajia, hoitajia sekä muita taustajoukkoja varten "vähän" muutakin kuin yksi tallikahvio ja muutama penkki radan varressa. Oma suljettu maailmansa. Solvalla on Ruotsin ykkösrata ja puitteetkin ovat tottakai sen mukaiset. Pitäisi kiertää ja nähdä niin paljon enemmän, mutta samanlaista tuskin löytyy muualta Ruotsistakaan.