Eilisillasta asti on tuntunut siltä, että olen ehkä halvaantumassa tai jotain. Heräsin jo yöllä särkevään selkään ja jalkoihin, mutta aamu oli ihan omaa luokkaansa.. Jäätävä särky on vaellellut koko päivän selässä edestakaisin tehden pään ja jalatkin kamalan kipeiksi. Ihme kyllä selvisin pitkästä työpäivästä kunnialla (ainakin tuhdisti lääkittynä..) ja huominen menkööt psykologian kirjan kanssa makoillessa. Ei hajuakaan missä olen taas vammautunut.. Luonnollisesti ehdin päivän aikana nettidiagnosoida itseni ja saattaa olla, että liikuntakykyäni nakertaa tulehtunut hermo jossain syvällä selässä. Huikeaa.

NIELLO - ARLANDA,oh yes!

Aada kirjoitti eilen turvallisuudesta. Avoin riimu ja karsinanovi sekä irtonainen hevonen ovat tuttuja juttuja täälläkin. Tilanne on toki hieman erilainen täällä, aidatulla tutulla pihalla ja ihan vain omalla porukalla. Tottakai joka ympäristössä on riskinsä, mutta toisaalta olen ajatellut, että haluan sellaisen hevosen jonka kanssa en jää pulaan varusteiden hajotessa tai tipahtaessani maastolenkillä. Sotilas tulee luokse kutsusta, kulkee naru kaulalla ja tutun matkan ilmankin, pysyy aloillaan ja odottaa käskystä. Sellaisia ihan tavallisia asioita jotka kuitenkin mahdollistavat sen, että voin hetkeksi irroittaa käteni hevosesta tapahtui se sitten vahingossa tai tarkoituksella. Kaiken muun hyvän lisäksi ne tulee helposti harjoiteltua arkisissa tilanteissa - iltaisin tarhasta tullessa ja muuten vain puuhaillessa. En halua kuvitella mitä kaikkea junanradan ja valtatien välissä voisi tapahtua jos hevoseni kiitäisi pakoon pudonnutta ratsastajaa tai häipyisi maisemista varusteiden pettäessä esimerkiksi juoksuttaessa. Tottakai se voi oikeassa tilanteessa keksiä mitä tahansa, mutta ainakin sen kanssa on terästetysti harjoiteltu kaikkia niitä arkipäivän "temppuja" joista saattaa joskus olla oikeasti hyötyäkin. Sotilaan kanssa kaikki etäisestikin kurinpitoon liittyvät jutut ovat aina olleet helppoja. Tiukentuviin rajoihin se sopeutuu vaivatta, mutta uudet vapaudet ja tila tehdä mitä huvittaa ovat edelleen hämmentäviä. En osaisi kuvitella sen osoittavan mieltään millään tapaa fyysisesti tai tekevän mitään muutakaan tyhmää oman mielensä mukaan. Pennun kanssa ei juuri koskaan tarvinut miettiä mitä mieltä nainen oli, mutta Sotilasta joutuu välillä tulkitsemaan pitkäänkin. Kyllä se mielipiteensä kertoo, mutta paljonpaljon hienovaraisemmin. Kohteliaasti? Pennunkin kanssa pidin huolellisesti kiinni siitä, että tavallisissa arkisissa jutuissa käyttäydyttiin asiallisesti, mutta silti huonona päivänä loimen takajalkalenkit ja tarhan kurainen portinedus meinasivat ikävästi kärjistyä.. Sotilas näyttää limaisen tarhan portilla aavistuksen kärsivältä, muttei tee asiasta valtavaa numeroa. Pennun kanssa piti miettiä miten selvitä ikävistä asioista taistelutta, mutta Sotilaan kanssa pitää miettiä kuinka paljon ikäviä asioita siltä kehtaa pyytää..

Hups, vähän saatoin harhaantua aiheesta.. Mutta kuitenkin. Meillä näitä riskipuuhia siis puuhaillaan pääosin ihan tarkoituksellakin. Tottakai avoin karsinanovi ja se kaulanarukin ovat välillä täysin puhdasta laiskuutta.. Kotipihalla voin onneksi olla varma siitä, että karsinasta livahtaessaan Sotilaalla on suunilleen yhtä suuri riski loukata itsensä kuin tarhassakin. Kesällä se saa hengailla vapaana ihan luvallakin. Libbyn kanssa pitää olla vielä tarkempi (tiedän sen osaavan sata ja yksi keljua temppua..), mutta ihan miellyttäväksi sekin on puolessa vuodessa muuttunut. Tullessaan se oli aika väkivaltainen talutettava ja piittasi taluttajasta kovin vaihtelevasti. Nyt Libby kulkee naru kaulalla tarhaan siinä missä Sotilaskin ja sen kanssa on ihan mukavaa käydä kävelyllä. Vuosien kurittomuus ei ole vienyt mihinkään hyvää peruskoulutusta. Pikku monsterissa asuu ihme kyllä hyvin koulutettu ja mukava käyttöponi! Koulutus on kaivettu jo esiin, mutta käyttöominaisuuksissa olisi vielä vähän toivomisen varaa, haha. Onneksi on ihan okei olla mölli eläkeläinen.

Olen jo pitkään viihdyttänyt itseäni hevosihmisten neknomination-videoilla. Venytin oman videoni kuvaamista vaikka kuinka ja kauan, mutta päivä päivältä ratsastuspohjat ovat menneet kurjemmiksi (ajatellen esimerkiksi kavalettien ratsastamista), joten eilen hyödynsimme nätin iltapäivän ja puuhailimme jotain minkä voi tehdä sievästi paikoillaankin. Tiedä sitten mitä piilotraumoja Sotilas sai Roosasta, mutta ainakin kaksi ratsastajaa meni ongelmitta siinä missä yksikin. Katsokaa video ihmeessä HD:na, Sotilaan iloisen ilmeen saa siis ihan koko ruudulle hahaha! Pöljien videoiden jälkeen sekä kuvaaja että assistentti (pikkusiskot hyötykäytössä!) poikkesivat Sotilaan selässä. Se sai paljon kehuja lämpimästä selästä ja leppoisuudesta, yllättäen. Maailman paras talutusratsu!

PS. Älkää jooko temppuilko hevostenne kanssa ilman kypärää.. Etenkään jos videoitte sen Facebookiin. Se on tyhmää ja näyttää myös siltä!