Voihan ahdistus sentään! Sotilaalla oli torstaina kevään hammashuoltopäivä ja raspausväli tuntuu senkun lyhenevän vain entisestään.. Puolen vuoden aikana piikkejä oli syntynyt hammaslomaa myöten kaikkialle. (Voi toista, valittamatta se on huolinut kuolaimetkin suuhunsa vaikkei varmasti ole tuntunut hyvältä!) Ainakin syöminen muuttui taas kertaheitolla, ratsastettavuus epäilemättä myös. Piikit eivät tulleet yllätyksenä, mutta etukulmahampaiden ympärille kertynyt merkittävä määrä hammaskiveä sen sijaan huolestuttaa. Viimeksi sitä ei ollut lainkaan. Mitään loogista selitystä emme sen ilmestymiselle keksineet, mutta taitaa tulla joka tapauksessa halvimmaksi lähteä klinikalle poistamaan hammaskivi ja pohtimaan mitä ihmettä tuon eläimen suussa oikein tapahtuu.

Kun kaikki osuu hetkeksi kohdalleen! Voi ylpeys!

Sotilas ehti olla ratsastustauolla pari viikkoa kirjoitusten ja kipeilyni takia, joten viime viikonloppuna Otto tuli pelastamaan tilanteen. Lauantaina ajattelin pyöräyttää Sotilasta muutaman kierroksen liinassa, mutta toivottoman huonon pohjan takia päädyimme tekemään muutaman kilometrin taluttelulenkin. Tottakai Sotilas ehti kuitenkin lentää kylmiltään liinan päässä sen verran, että sotkeutui jalkoihinsa ja onnistui repimään oikean puolen lautasen jumiin. Kaiken kaikkiaan lauantain harrasteiden tulos oli täysin uupunut taluttaja sekä hermostunut ja jähmeä hevonen. Mahtavat pohjat sunnuntaita varten!

Oton oli ensisijaisesti tarkoitus käydä avaamassa kesäkausi oikein pitäväksi sulaneella rallisuoralla, joten varustuskin oli sen mukainen. Sotilas inhoaa epävakaita pyöriviä kuolainrenkaita, mutta lauantain hillumisen jälkeen ajattelin varsinivelen olevan auttamatta liian tukeva purupinta pitkään lomailleelle kevätvillille. Ei se vaivannäköäni arvostanut, vaikka parhaani mukaan yritin sitoa olympiat mahdollisimman tukevasti aloilleen. Tällä hetkellä kuolainvalikoimamme koostuu kolmipaloista irtonaisilla renkailla, varsinivelistä ja Pennun perintönä  lojuvista olympioista. Varsinivel toimii loistavasti kaikissa normaalitilanteissa, mutta kaikkein lämminhenkisimpinä hetkinä se on yhtä tyhjän kanssa - kyllä ravihevonen niveleen nojata osaa.. Lyhytvartinen pelham voisi olla riittävän vakaa mutta napakka vaihtoehto, joskin melko kallis suhteessa käyttötarpeeseen. Tahtoisin kuitenkin säilyttää sekä herkän jarrun että sen vapaan juoksemisen riemun.

Vähän jähmeän takaliston johdosta alkuverryttely pellolla oli pitkä ja huolellinen. Syvästä kuolaininhostaan huolimatta Sotilas yllätti ainakin minut positiivisesti. En tiedä oliko syy epävakaan kuolaimen, ylimääräenergian vai molempien, mutta Sotilas kulki huomattavasti paremmassa ryhdissä kuin usein aiemmin. Kuten ylläolevasta kuvasta hyvin huomaa niin suhtautuminen totuttua paljon epävakaampaan kuolaimeen oli aluksi epäluuloinen. Ilmeisesti varsiniveliämme paksumpi nivel osoittautui kuitenkin yllättävän mukavaksi. Ratsastustauon jälkeen Sotilas tarvitsi taas ihan älyttömästi kärsivällistä taivuttelua ja herätteleviä perustehtäviä. Sivuohjia mokoma ei ole nähnyt ainakaan kuukauteen ja auttamatta sen kosketus kuolaimeen jää aika varovaiseksi ja epätasaiseksi. Onneksi Otolla on nopsa käsi! Tällä kaudella se uusi ja mullistava juttu on vähitellen löytyvä sisäasetus, joka ainakin sivusta katsoen näytti ratkaisevan kaikki muut pienet epäkohdat. Jäykkäkaulainen möllihän Sotilas pääosin on, joten parikin rehellisen pyöreää ympyrää hyvässä ryhdissä lasketaan saavutukseksi!

Otto kävi vääntämässä Sotilaan kanssa tänäänkin. Pelto on ikävässä kunnossa, mutta kulmatehtävät, pohkeenväistöt ja siirtymiset onnistuivat ihan hyvin! Sotilaalla on ikävä tapa puskea puolet voltista sisäpohjetta vasten ilmeisesti oikoakseen, joten ajattelin, ettei aikuinen hevonen kannuksista rikki mene. Eikä mennytkään - ympyrät sen sijaan muuttuivat pyöreiksi ja ratsastaja sai löllykän välittömän ja taukoamattoman huomion. Urheasti se kyllä kolme varttia jaksoi vääntääkin! Tänä keväänä Oton ja Sotilaan laukannostojen onnistumisprosentti on kunnioitettavat 100. Viikko sitten kaikki viisi nostoa onnistuivat kerralla eikä viime syksyn tulikuumasta kiitoravihöntyilijästä ollut tietoakaan. Tänään oli tarkoitus käydä suoralla ihan vain hyvän mielen vuoksi. Onnistumiset jatkuivat ja molemmat laukat nousivat vaivatta. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa millaista räpellystä Sotilaan vasen laukka on (videolla ensimmäisenä), mutta pääasia että sekin nousee. Oikea toimii jo huomattavasti paremmin. Hallinta paranee ja jalat järjestyvät alle kerta kerralta varmemmin!

Nyt Sotilaalla on todistetusti kolme askellajia! En olisi syksyllä uskonut, että keväällä päästään jatkamaan (tai aloittamaan) tästä, mutta tuo hevonen on yllättänyt ennenkin. Ensi viikko menee pitkälti töissä ja raveissa, mutta loppuviikosta pääsen itsekin vihdoin takaisin satulaan! Kaikki reipas liikkuminen vie edelleen voimat, mutten millään malttaisi pysyä aloillani. Oton ja Sotilaan viimeaikaiset suoritukset eivät yhtään helpota tilannetta! Tosin, ongelmiakin tuntuu riittävän. Arnikalla, venyttelyllä ja varovaisella hieronnantapaisella Sotilaan toisen lautasen lihasjumi aukesi viikon aikana, mutta tänään se repi ilmeisesti toisen puolen ahteristaan.. Ilmeisesti reipas laukka ottaa lihaksiin niin, ettei mikään lämmittely auta. Sotilaskaan kun ei tunnetusti kuuntele rajojaan lainkaan.. Noh, jumissa se on Libbykin - liukastellut itsensä nurin tarhassa tai jotain vastaavaa. Pitkää hölkkää tarjolla molemmille siis!