Hups, blogi on taas jäänyt vähän live-elämän jalkoihin. Viimeinen tenttiviikko on ohi, ensimmäinen vuosi korkeakoulussa on paketissa, työt on hoidettu kesäksi, Sotilaan kanssa reissattu kesän ajaksi vanhempieni luo maalle ja nyt ehdin vihdoin huokaista ruhtinaalliset kaksi viikkoa! Matka Lappeenrannasta Iittiin sujui hyvin ja Sotilas tuntuu viihtyvän poniystävänsä kanssa yhtä loistavasti kuin syksylläkin. Olen jälleen kiitollinen hyvin ja mielellään matkustavasti hevosesta. Kaikki tavaratkin saatiin siirrettyä ilman rekkaa..

En ole suunnitellut kesäämme vielä tarkemmin, mutta oletettavasti se sisältää paljon vaeltelua metsässä, uimista ja muita sellaisia juttuja mitä emme enää viime syksyn jälkeen ole voineet harrastaa. Sotilaskin saa oman pienen kesälomansa nyt kun säät ovat vielä ainakin täällä kovin ankeat. Pelkkää löhöilyä ei kuitenkaan ole tiedossa - hyvin varovainen toive ja tavoite on, että Otto ja Sotilas vierailevat loppukesästä kouluaitojen sisäpuolella. Sotilas on viime aikoina ollut erittäin mukava ja motivoitunut ratsastaa. Se piristyy keväästä joka vuosi älyttömästi joten odotukseni kesän suhteen ovat aika korkealla!

Asumme tosiaan tällä hetkellä jälleen vanhempieni luona. Hevonen kotipihassa on kesäaikaan ihana asia, ja vaikka maneesitallilla loistavasti viihdyimmekin niin muutama kuukausi "maalla" on tervetullutta vaihtelua. Tarkoitus on asustella täällä elokuun puoliväliin saakka, sen jälkeen Sotilas lähtee taas mukanani Lappeenrantaan. Loppuvuosi menee todennäköisesti aika lailla matkusteluksi - lähden tammikuussa armeijaan Haminaan, joten Sotilas muuttaa vuodenvaihteessa taas takaisin Iittiin. Toivottavasti saamme järjestettyä asiat niin, että Otto pääsee jatkamaan projektia. Mieluiten mahdollisimman hyvissä puitteissa. Ainakin toistaiseksi näyttää lupaavalta!

Vanha tuttu Roosa kävi jokin aika sitten fiilistelemässä maneesia ja ratsutuksen tuloksia. Pohjilla muutaman kuukauden ratsastustauko ja kokemus "hieman" erilaisesta Sotilaasta. Edellisen kerran Roosa on ratsastanut Sotilaalla kevättalvella 2014 ja nyt alla oli kuulemma aivan eri hevonen. Voi sen tosiaan niinkin sanoa! Sotilas on varmistunut "vieraiden" ratsastajien kanssa ilahduttavasti. Se sietää ratsastajaltaan huomattavasti enemmän epätarkkuutta ja epävarmuutta kuin aiemmin. Rento ympyröiden hölköttely maneesissa onnistuu nykyään oikeastaan kenen kanssa hyvänsä. Laiska ja turvallinen sellaisellekin ratsastajalle joka lähinnä matkustaa. Oikea työnteko vaatii edelleen ratsastajalta paljon enemmän, mutta hyvä niin.

Roosalla oli mukanaan All these ups and downs -blogin Jenna. Sotilaastakin kertyi jonkin verran videomateriaalia, jotka löytyvät Jennan kasaamasta videopostauksesta. Katselkaa ihmeessä myös videolta löytyvää talliesittelyä sillä silmällä.. ;)

Muutaman viikon löysäilyn jäljiltä nykykunto on .. hmm .. pyöreähkö. Ei toivottoman, mutta jonkin verran kuitenkin. Muuten terveyspuoli on aika hyvin kunnossa. Jalka voi hyvin ja kesä-heinäkuun aikana käymme vielä viimeisessä ultrassa. Tällä hetkellä Sotilas on ilman takakenkiä, mutta etujaloissa on vielä talven hokkikengät. Kesäksi se kengitetään taas kultakenkään, varmaankin pienillä kiintohokeilla. Toistaiseksi maneesin ja hiekkatarhojen ulkopuolella on kuitenkin ollut vielä paikoitellen sen verran märkää ja liukasta, että olen varmuuden vuoksi antanut hokkien olla. Onneksi kesän pitäisi tulla ihan pian tännekin..

Olen hiljalleen kasaillut suurempaa postausta tästä jalanhoitoprojektista,

joten olisiko jotain mitä haluatte ehdottomasti tietää/kuulla jännevamman parantumisesta tai kuntoutuksesta?

Helatorstaina ulkoilutin kameraa pitkästä aikaa hieman totisemmin. En ole oikeastaan koskaan kuvannut ratsastuskilpailuja ja pikkujärkkäri EOS M:n kanssa olen harrastanut reipastempoista liikekuvausta muutenkin todella vähän. Kotitallin alue-esteet olivat loistava tilaisuus kokeilla vähäsen ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Peilittömiä mikrojärjestelmäkameroita on parjattu etenkin tarkennuksen osalta älyttömästi, mutta rohkenen olla eri mieltä. Totuttelua vaatii, mutta hyvällä optiikalla ainakin EOS M:n automaattitarkennus pysyy hyppäävän ratsun ja ravihevosen mukana siinä missä isommatkin Canonit. Näytöltä kuvaaminen tuntuu hölmöltä, mutta on tavallaan ihan kätevää. Etenkin silmälasien kanssa. Ei tuosta oikeaksi työvälineeksi ole, mutta näppärästi sillä saa otettua urheilukuvatkin tarvittaessa. Käykää kurkkaamassa lisää estekuvia täältä.