Argh. Meidän elämässämme ei tapahdu mitään. Ei niin mitään. Tai no, vietin koko viime viikon koulun musikaalin parissa ja siispä jännin toiminta Sotilaan kanssa viimeiseen seitsemään päivään taitaa olla tämänpäiväinen reissu naapurin pellolle. Saamme käyttää ihan mukavan kokoista peltolänttiä vapaasti ja uskoisin, että etenkin talvella (jos sellainen nyt joskus tulee..) siitä saa paljon iloa irti. Tänään ripustin lihaisan liinan päähän liian pitkästä aikaa, mutta homma toimi niin hyvin, että vietimme ihan hyvän hetken harjoittelemassa siirtymisiä ja laukannostoja. Helpompaan suuntaan laukkaaminenkin sujuu puoli kierrosta kerrallaan ihan hyvin, mutta toiseen kierrokseen 8 metrinen liina on vielä toistaiseksi auttamatta liian lyhyt. Tällä kertaa Sotilas jopa hikosi, ihme kyllä, enemmän kuin minä.

Joku päivä selailin vanhoja kuvia ja löysin ihan hurja söpön napsun viime talvelta. Olen vieläkin aika ylpeä siitä, miten edustuskelpoinen elämäni ensimmäinen klippaus oikeastaan olikin. Tänä talvena meillä ei taida yllättävää karvakatoa tapahtua, mutta jos jollakulla on lähialueella jonkinlainen miniklipperi, niin voisin olla innokas lainaamaan. Jotain pientä kivaa haluaisin väkerrellä kuitenkin.