Olo on kuin jyrän alle jääneellä eikä siitä ole epäilystäkään etteikö huomenna olisi tuskallista nousta sängystä, mutta ikuisuuksiin ei ole ollut yhtä hieno fiilis! En osaa selittää, antakaa kuvien kertoa kaikki olennainen. Eli se, että hauskaa oli, Sotilaan jarrut katosivat lopulta täysin, melkein kaikissa kuvissa sählään käsistä vedettyjen ohjien kanssa ja muutenkin meno oli niin holtitonta kuin se Sotilaan kanssa voi olla. Kaikesta huolimatta: mahtava hevonen, mahtava päivä ja hyvä minä! Selvisin kuuden kilometrin alkulämmöt ja vaikka kuinka monta rallipätkää ennen jalkojen totaalista väsähtämistä. Kotiin vaellettiin kuitenkin älyttömän tutisevin jaloin. Lisää kuvia ja ehkä hieman järkevämmän kertomuksen saatte huomenissa. Näistä kuvista kiitos Toinen täydellinen mies!

PS. Lähiaikoina saatte paljon lisää tätä. Kuntoilulaite Zilco on meillä lainassa ainakin toistaiseksi ja sitä kyllä käytetään!