Maailman paras täplä-ällä! Lenan kanssa on puuhailtu mukavia jo pitkään ja jo pari vuotta sitten se oli luottoratsu kun aurinko paistoi ja kaikki oli täydellistä pellolla rallittelua varten. Sen lisäksi, että se on kiva ja turvallinen se myös näyttää ihan hysteerisen söpöltä kuvissa joten valinta ei vielä nykyäänkään ole vaikea jos on mahdollisuus käyttää kaunis talvipäivä hevosten ja kameran kanssa. Toivottavasti täplis tupsujalkatovereineen päätyy kameran eteen tänäkin talvena. (Tupsujalat ovat suurensuuri talvirakkaus, aina.)

Olen jo jonkin aikaa miettinyt toisia kuolaimia metallisten (ja tähän vuodenaikaan ihan kammottavan kylmien) kolmipalojen tilalle ja eilen sellaiset löytyivät. Itse en ole kovin suuri nivelien ystävä, mutten vielä ole keksinyt yhtäkään hyvää syytä sille, joten kumipäälysteiset nivelet ovat oikein tervetulleet ja varmasti kylmiä metallikuolaimia mielyttävämmät. Ne pääsivät testikäyttöön tänään ja Sotilas vaikutti ihan tyytyväiseltä. Siitä taitaa löytyä jarrut oikeastaan millä tahansa kuolaimilla eikä pehmeiden kuolainten välillä taida olla kovin suurta käyttöeroa ratsastajan kannalta. (Haha, se näyttää hukkuvan noihin valtavan suuriin D-renkaisiin..)

Toinen täydellinen mies oli käymässä ja otti meistä kivoja joulukuvia! Oikeastaan tänään ei ollut edes kylmä päivä, mutta eilen Sotilas näytti punaisessa kuivatusloimessaan niin söpöltä ja jouluiselta, että ajattelin sen kestävän muutaman joulukorttikuvan oton ajan loimitettunakin. Viimeyönä satoi taas lisää lunta ja nyt pellolla saa nostella jalkoja ihan tosissaan. Olen ratsastanut hangessa ilman satulaa viimeksi joskus viime talvena ja homma vaati vähän keskittymistä.. Haha. Älyttömän kivoja kuvia saatiin silti ja jäi hurjan hyvä mieli. (Oikeasti, tiedättekö sen fiiliksen kun tekisi mieli itkeä ilosta kun hevonen tekee jonkun jo ties kuinka kauan hinkatun pikkujutun? Meidän tapauksessa pysähtyy pelkällä istunnalla.)

Yrmy pikkuinen! Vielä kesällä se ei ymmärtänyt yhtään miten päin sen olisi pitänyt olla kun ratsastaja pyysi ravia, muttei keventänyt. Ainakin omat lihakseni kasvoivat huimasti kun keventelin ilman satulaa.. Näköjään henkistä kehitystä on kuitenkin tapahtunut, vaikka asiaa ei juurikaan ole viimeaikoina harjoiteltu. Tänään kaikki sujui loistavasti, vaikka minua näköjään piti kuunnella tarkasti (tiedä sitten, naurun vai harjoitusravin takia). Muutenkin koko hevonen on mennyt hurjasti eteenpäin viimeaikoina. Laukkaaminen onnistuu liinassa helpompaan suuntaan jo useamman kierroksen verran ja ravi alkaa vähitellen asettua kohdilleen vaikeammassa kierroksessa. Keväällä ehkä jopa valmis ratsastustunneille?

<3

PS. Haen perjantaina tämän joulun ehdottomasti parhaan joululahjan itselleni ja Sotilaalle!