Eräänä aurinkoisena aamupäivänä viime talvena Sotilas juoksi ensin ympäri laidunta niin kovaa kuin lyhyistä poninkintuista irtosi ja pysähtyi sitten puhkumaan ja puhisemaan. Saman se toisti kerta toisensa jälkeen kunnes tuli hikisenä ja höyryävänä takaisin portille kysymään joko kuvaajalle riittää. Riittihän sille. Tuloksena oli tämä auringonoranssi satuponi höyrypilven keskellä, jolle kuva ei oikein kuitenkaan tee oikeutta. Aarre.

Luoja miten kylmä täällä on. Aamulla mittari näytti hieman yli kahtakymmentä astetta pakkasta ja Sotilaskin joutui kiedotuksi söpöön marjapuuronväriseen toppaloimeensa. Yli kuukautta aikaisemmin kuin viime talvena.. Ilmeisesti pakkanen aiheuttaa jotakin mystistä myös pienen hevosen korvienväliselle toiminnalle ja viimepäivinä se on esittänyt aika villejä otteita. Eilen niinkin paljon, että superninjan taidonnäyte kesken liinassa hölköttelyn päättyi nolosti pyllylleen ja illalla oli odottamassa aina yhtä mieluisa jalkaylläri.. Takajalka taisteluvammautui näillä näkymin onneksi vain lievästi ja loppuviikosta päästään taas puuhailemaan.

(Inhoan sitä, että jalkoja pääsee paketoimaan yleensä vain silloin kun niistä pitää olla myös huolissaan. Tykkäisin pintelöidä nuokin lyhyet vauhdinottovälineet vaikka joka ilta ihan huvikseni, mutta Sotilas tuskin pitäisi ideaa yhtä hyvänä. Ehkä tyydyn vain kylmäilemään ja pintelöimään maltillisesti. Hokkikengityksen jälkeen hokinreijät varmaan pitävät muutenkin kiireisenä..)