Eilen tietokone oli jälleen sitä mieltä, ettei käynnistyminen ole vaihtoehto, joten saatte eilisen joulukalenterikuvan vasta tänään. Ravikuvia ei olekaan ollut vielä yhtään. Eilisen kuvassa on siis Victor Neo, Jokimaalla toissatalvena. Aurinkoiset talvipäivät kuuluvat harvoin yhteen siedettävään aikaan alkavien ravien kanssa ja talvisin radan varteen onkin aika työlästä raahautua kameran kanssa. Tämänpäiväisessä kuvassa on söpö poniystävä Apex, joka on Pennun ainoaksi jäänyt varsa. Papereidensa mukaan se on kahden ihan sopivan kokoisen lämminverisen jälkeläinen eikä mikään poni, mutta todellisuudessa sillä taitaa olla matkaa hevoskokoon ihan jonkin verran (vaikka on kasvunsa jo kasvanut).

Lunta on satanut taas vaikka kuinka paljon lisää. Kuten kuvasta näkyy, niin se lähestyy kovaa vauhtia polvia. Tätä tahtia viime talven kaltainen lumihelvetti on tämänkin talven suurin riemu. Lumi on tosin syytä käyttää hyväksi vielä nyt kun se on ihanaa puuteripöllyä eikä hankikanto revi jalkoja verille.. Tänäänkin satoi lunta eikä Sotilas ole erityisemmin minkään sateen ystävä (puhumattakaan Toisen täydellisen miehen kamerasta), joten emme viihtyneet pellolla ihan yhtä pitkään kuin normaalisti. Siitä huolimatta Sotilas sai tyydytettyä viikolla kertyneen, joskin aika vaatimattoman liikunnantarpeensa ja sai siedätyshoitoa huomista lumisadetta varten.. Miten kivaa.

Minun ratsastukseni huononee sitä mukaa mitä enemmän lunta sataa. En ole mikään harjoitusravispesialisti ja olen vältellyt sitä lähiaikoinakin tapani mukaan viimeiseen asti. Nyt se sitten kostautuu.. Jalustimet kaulalle, persus penkkiin ja kahlaamaan! Tänään ratsastin kuitenkin enemmän hevosta kuin keskityin omaan istuntaani, joten harjoitusravi odottakoot huomiseen tai ensiviikkoon tai.. Hyh. Olen miettinyt jo pitkään miten saisin Sotilaan nostamaan laukan ratsastaessa. Se ei kuumene eikä siitä irtoa muutenkaan sellaista energiaa, joka olisi helppo purkaa laukaksi. Toisaalta liinassa laukkaamiseen tarvitsisi apulaisen, jollaista meillä ei oikein taida olla. Tänään kuitenkin tuntui siltä, tai joltain, ja sieltähän se vahingossa nousi ihan pyynnöstä! Hieman räjähtämällä, mutta rauhallisesta ravista ja paljon huolellisemmin valmisteltuna kuin minun laukannostoni yleensä. Kolme askelta ja ihan järjetön voittajafiilis! Rassukka itse tosin taisi lähinnä hämmentyä - miksi ihmeessä laukasta saa ihan ylitsevuotavat kehut?

Niin, harjoitus tekee mestariksi

Ja kun hampaat irvessä yrittää

Niin kehittyyhän sitä vaikka miksi..